La cucaracha

Koska mä en ole varmasti antanut itsestäni vielä tarpeeksi sekopäistä kuvaa, kerrotaampas vähän viime yöstä!

Jokainen mut vähänkin tunteva tietää, että mä pelkään kaiken maailman hyönteisiä ihan järkyttävän paljon. Mä oon aina juossut suurinpiirtein kärpäsiäkin karkuun ja kaikki kärpäsestä isommat elukat on hirveitä. Mitäpäs veikkaatte mun tykänneen, kun viime yönä mun nukkumaan ruetessa löysin täältä huoneesta muutaman sentin mittaisen torakan? Aivan.

Ensimmäinen reaktio oli kiljaisu. Luojan kiitos tajusin sitten pitää suuni kiinni, en mä halunnut, että muut kuvittelee, että joku tekee täällä vähintäänkin kuolemaa. Se pieni monsteri kipitti kylpyhuoneeseen ja mä ajattelin, että ehkä se lähtee jotakin viemäriä pitkin takaisin sinne, mistä se tulikin. Jossain vaiheessa erehdyin kurkkaamaan sinne kylppäriin ja siellähän se juoksi pitkin seinää. Ovi pamahti kiinni ja minä juoksin yöpaita päällä käytävälle.

Käytävällä kuulin, kun jostain kuulu musiikkia ja puhetta, jossain oli selvästi ovi auki. Mä sitten hipsin sen äänen suuntaan ja löysinkin aukinaisen oven. Kysyin englanniksi, että onko siellä joku ja vastauksena kuulu jotakin si si tyylistä. Siellä huoneessa oli neljä espanjalaista – kaksi tyttöä, kaksi poikaa. Kysyin niiltä, että puhuuko ne englantia. Un pocito. Great, eivät siis puhuneet yhtään. Sen mä oon oppinut, että jos joku espanjalainen sanoo englannin kielitaidostaan, että vähän, niin se ei sitten puhu ollenkaan. Yritin selittää niille, mikä oli ongelman nimi, mutta eihän ne tajunnut. Etin sitten kännykän sanakirjasta sanan torakka – la cucaracha. Tytöt pääsi sitten homman jujuun kiinni, varsinkin kun mä hienosti näytin sormillani seinää pitkin, miten se vilistää mun huoneessa. Koko porukka lähti mun mukana mun huoneeseen.

Tilanne jatkui sitten niin, että tytöt yritti jutella mun kanssa (”la cucaracha no es un problema, don't worry”) ja pojat etsi sitä torakan kuvatusta. Ei sitä löytynyt ja ne sitten lähti etsimään jotakin, myöhemmin mulle selvisi, että hyönteismyrkkyä. Jossain vaiheessa tytöt myös pysäytti jonkun tanskalaispariskunnan, mutta ne ei oikein osanneet auttaa tilanteessa. Pojat tuli sen hyönteismyrkkynsä kanssa takaisin, suihkuttelivat mun kylpyhuoneen täyteen ja tunkivat pyyhkeen oven väliin. Cucaracha dead. Käskivät myös laittaa ilmastoinnin päälle ja aukaista ikkunan.

 

Espanjalaiset lähti ja mä jäin yksin kököttämään huoneeseeni. Koko yö sitten menikin panikoidessa ja Facebook päivityksiä tehdessä. En uskaltanut nukkua ja kaikesta pienestä rapinasta tuli mieleen, että se torakka on sittenkin hengissä. Joskus kuuden maissa nukahdin vähäksi aikaa, mutta heräsin kyllä taas aika nopeasti. Lopulta yhdeksältä hipsin respaan ja pyysin, että joku tulisi katsomaan, onko se torakka vielä hengissä. Respan tyttö tuli tänne, löysi sen kuolleen torakan ja vei sen pois. Nukkuminen ei ole kyllä onnistunut vielä sen jälkeenkään...

Huone haisee vieläkin ihan sille myrkylle, väsyttää ihan kamalasti, mutta en osaa nukkua tähän aikaan. On se rankkaa olla minä.