Kesäloma on mennyt ihan kamalalla vauhdilla ja kohta sitä ollaan taas koulun penkillä. Kun kesäloma on huristellut kamalaa vauhtia ohitse niin samalla on tullut vilkaistua, että millon blogia on tullut päiviteltyä viimeksi - hups, kesäkuun puolella.
Sovitaanko vaikka niin, että blogi on ollut mun mukana kesälomalla ja pikkuhiljaa me tälleen yhdessä palaillaan takaisin arkeen?
Espanja-postaukset on jääneet mun kesäloman myötä, mutta ne on kyllä tulossa. Espanjan lisäksi kerkesin tässä välissä pyörähtää myös Virossa ja täällä en olekkaan tainnut sanoa, että uusia matkojakin on suunnitelmissa. Jos vain rahatilanne sallii niin ennen koulun alkua haluaisin lähteä uudestaan Viroon ja marraskuussa lähdetään E:n kanssa Irlantiin. Uusia matkoja miettiessä mielessä pyörii myös tuleva kevät.
Mä olen kaikille suureen ääneen julistanut, että minähän lähden Venäjälle harjoitteluun ja teen siellä opinnäytetyön. Se on ollut the plan niin pitkään kuin mä vaan muistan, mutta nyt mua alkaa epäilyttää sittenkin. Ai miksi? No... Koska uutiset. Ukraina vs. Venäjä vaan jatkuu ja jatkuu, nyt siellä putoilee jo lentokoneetkin alas. Tietenkään vielä ei ole varmuutta siitä, kuka sen koneen pudotti ja miksi, mutta kyllä mua hirvittää. Kolme kuukautta noin epävarmassa ympäristössä on ihan pirun pitkä aika. Ihan oikeastiko mä haluan lähteä sinne vailla täyttä varmuutta, että pääseekö sieltä edes takaisin?
Tiiättekö siis, mitä mä oon miettinyt?
Entä jos sitä hautaisikin aiemmat suunnitelmat kokonaan ja tekisi ihan uudet tilalle?
Puolitosissani oon miettinyt tätä asiaa jo aiemminkin, mutta eilen rupesin miettimään ihan kunnolla. Jos mä nyt kuitenkin tekisin sen toisen harjoittelun ja opparin Espanjassa. Eikä ihan missä tahansa Espanjassa vaan Barcelonassa. Joku siellä Barcelonassa vaan huutelee mua takaisin ja mä oon miettinyt, että eikö mun nyt olisi järkeä opetella se espanja kunnolla, eikä sekoittaa sitä jollain venäjällä, ja ihan oikeasti kuunnella sitä kuuluisaa sydämen ääntä ja lähteä Barcelonaa?
Tavallaan haluan Venäjälle enemmän kuin mitään muuta, mä haluan oppia sen maan kulttuurin, ihmisten tavat, sen kielen. Tänään juteltiin äitin kanssa tästä aiheesta ja äiti totesi, että kerkeäähän sen venäjän oppia myöhemminkin. No niinhän sen kerkeää. Kyllähän sinne voi lähteä silloinkin, kun maailman tilanne on vähän vakaampi.
Vaikeita asioita ja päätöksiä pitäisi rueta tekemään syyskuussa. Melkein hirvittää pelkkä ajatus, mutta onhan tässä vielä vähän yli kuukausi miettiä ja ajatella..
