Tatuointi numero 2

Kuten tuossa viime postauksessa tuli jo todettua, varasin tatuointiajan viime viikolla. Vähän menin samalla meiningillä kuin kesällä, keksin idean, halusin toteuttaa sen ja varasin ajan. Rahatilannetta en kauheasti miettinyt, mikä ei näin jälkikäteen ajateltuna ollut ehkä kamalan fiksua, mutta noh, tehty mikä tehty ja ei kaduta.

Alunperin mulla oli suunnitelmissa, että tatuoisin seuraavaksi ranteeseen, mutta se sitten vähän jäi, kun keksin, että seuraava tulee jalkapöytään. Kiva teksti löytyi, se oli pakko saada ja jalkapöytä kuulosti kivalta paikalta. Heti samana iltana kuitenkin rupesin kyseenalaistamaan tota jalkapöytää, ajattelin, että sattuu varmaan ihan hitosti ja ajattelin jo silloin, että voisikohan tuon tatuoinnin laittaa muualle. Eilen sitten päätin, että se tulee nilkkaan/sääreen/sinne suuntaan, mietitään sitten tatuoijan kanssa asiaa.

Tänään sitten marssin sinne liikkeeseen yhdessä kämppikseni kanssa ja voin kertoa, että jännitti ihan pirusti. Tatuoija oli kuitenkin ihan älyttömän mukava, suunniteltiin yhdessä tuo paikka ja tekstin fontti ja koko ajan höpöteltiin kolmestaan jotain, joten se jännitys vähän laski. Tosin, sitten kun piti istua alas ja tatuointikone rupesi surisemaan niin vähän rupesi taas pelottamaan. Muutama kirosanakin sieltä suusta pääsi, kun homma aloitettiin, mutta loppuaika sitten sujui hyvin.

Tuota oli vähän hankalaa kuvata, mutta siinä siis lukee "Not all who wander are lost". Minun mielestäni mun edellisen tatskan laittaminen (täältä näkyy, missä se on) sattui paljon enemmän kuin nyt. Eihän tuo nytkään mitään mukavaa ollut, mutta aika meni tosi nopeasti ja välillä se tuntui jopa ihan hauskalta. Vähän siihen nipisteli myös tatuoimisen jälkeen, mutta jo tuota maksaessa suunniteltiin mun seuraava tatuointi ja tuonne ajattelin kyllä marssia tatuoitavaksi taas uudestaan, kunhan rahatilanne tästä paranee. 

Tatuoinnista tykkään ihan älyttömästi ja vaikka aika hetken mielijohteesta tämän otinkin niin ei kyllä kaduta tippaakaan.

Viikon jännimmät uutiset

Sarjassamme hehkuttaisko tätä vai olisko hehkuttamatta. No, taidan hehkuttaa kuitenkin. Vielä joitakin viikkoja sitten olin varma, että en tee enää toista työharjoittelua ulkomailla, mutta nyt sitten on taas suunnitelmat ja ajatukset heittäneet vähän kuperkeikkaa. En nyt tähän hätään muista, kuinka paljon olen täällä hehkuttanut Venäjää, kyseinen maa kun on houkutellut minua jo ties kuinka kauan ja viime vuonnahan minä koulussa kävin myös venäjän peruskurssin. Venäjälle matkustaminen on pyörinyt pitkään mielessä, mutta en vaan ole vielä saanut toteutettua sitä suunnitelmaa.

Arvaatteko mihin tämä johtaa?

Arviolta viikko sitten ajattelin, että voisin käydä kesällä joitakin kursseja, koska kesätöitä ei ole ainakaan vielä tiedossa. Päädyin sitten valitsemaan kolme Venäjään liittyvää kurssia ja siinä samalla sitten aloin miettimään, että olisipa hauska tehdä opinnäytetyö Venäjään liittyen (meille on parin viime viikon aikana paasattu aika paljon opparin teosta). Kävin sitten vähän jututtamassa opoa, joka keksi, että minähän voisin lähteä Venäjälle työharjoitteluun ja siinä samassa sitten rykäistä opinnäytetyönkin. Ja minähän hullu innostuin asiasta! Tänään sitten kyselin koululla vähän enemmän tuosta mahdollisuudesta ja jos nyt mitään ihmeitä ei tapahdu (Venäjä esim. keksii iskeä rajat kiinni tai jotakin muuta kivaa) niin ensi keväänä minä ehkäpä olisin lähdössä työharjoitteluun Moskovaan tai Pietariin. Hullua, eikö?

Tuo Venäjä ei oo kyllä ihan mun tämän viikon hulluin idea. Mä oon jo pitkään haaveillut uudesta tatuoinnista ja eilen sitten päätin, että rahatilanteesta viis, tatuointi on saatava. Niimpä tänään mä marssin tatuointiliikkeeseen ja varasin ajan tiistaille. Huh huh, jännittää jo ihan pirusti nyt!

Tämmöinen viikko siis täällä, jänniä uutisia riittää. Mites siellä ruudun toisella puolella on viikko sujunut?

Koska sydän sanoo niin 1v

Mitään varsinaista asiaa ei tänään vielä ole, mutta koska satuin selailemaan vanhoja postauksia, pääsin toteamaan, että mun blogi täyttää tänään yhden vuoden! Paljon on vuodessa tapahtunut ja paljon tulee taatusti vielä tapahtumaan, hymyilyttämään kyllä pistää, sillä jotenkin vuosi sitten pelkäsin, että mun bloggausura päättyisi noin parissa viikossa, mutta toisin kävi. Jee! Uusia postauksia myös tulossa toivottavasti jo tällä viikolla, riippuen siitä, miten tämän koulukoomaamisen keskellä jaksan kirjoitella.

Vuosi sitten tuli stressattua tapahtumasta, jossa hengailin tuon näköisenä. Huh, siitäkin stressistä jo vuosi!

Lempparipaikka Barcelonassa

Barcelonassa on monia paikkoja, joista mä pidän todella paljon ja joissa oli mukavaa viettää aikaa. Pari paikkaa silti nousee ehdottomasti ykkösiksi tässä ajanvietossa ja vaikka tästä paikasta olen jo kertaalleen kirjoittanut niin tämä paikka ansaitsee mielestäni vielä lisää kehumisen aihetta.

Tämä paikka on siis Carmelin bunkkeri ja aiempi postaus löytyy täältä. 

Mitä sitä kiistämään, tuolla mun mieli lepää. Bunkkerilla oli aina niin hiljaista ja rauhallista, siellä oli vain muutamia ihmisiä (pois luettuna se kerta, kun M oli käymässä ja paikalla oli tv:n kuvausryhmä - mikä me tietysti huomattiin vasta, kun oltiin hypitty ympäriinsä oudot irvistykset naamalla ja otettu kuvia). Bunkkerilta näkee koko kaupungin ja oli vain niin ihanaa istua ja katsella maisemia. Silloin tuntui samaan aikaan siltä, että Barcelona on iso kaupunki, mutta samalla niin pieni. Niin ihana ja niin rakas. Jos mä jotakin paikkaa Barcelonasta kaipaan niin se on aivan ehdottomasti Carmelin bunkkeri ja tuolla kyllä kannattaa vierailla, jos haluaa nähdä muutakin kuin ne tyypillisimmät turistikohteet.

Onkos täällä muita, jotka ovat käyneet Carmelin bunkkerilla ja kenties ihastuneet noihin maisemiin?

Esittelyssä: Santa Anna - ravintola

Vielä Barcelonassa ollessa me käytiin E:n kanssa suhteellisen usein ulkona syömässä. Ulkona syöminen oli halvempaa kuin Suomessa ja se oli kivaa, mutta meillä oli pienen pieni ongelma - me haluttiin aina mennä samoihin paikkoihin. Jos me satuttiin löytämään joku kiva paikka niin siellähän piti sitten käydä noin miljoona kertaa ja huvin huippu oli, että melkein joka kerta kumpikin otti tasan ne samat annokset. Ajattelin nyt hieman kertoa näistä ravintoloista, missä me usein ravattiin ja ensimmäisenä vuoroon pääsee...

Santa Anna

 Santa Annaan me päädyttiin ensimmäisen kerran ensimmäisellä kouluviikolla. Oltiin E:n ja J:n kanssa kävelemässä ympäriinsä ja etsittiin jotakin kivaa ravintolaa ja satuttiin kävelemään Santa Annan ohitse. Koska meillä oli nälkä, eikä jaksettu enää etsiä mitään paikkaa niin mentiin sitten sisälle. Se oli sitten menoa sen reissun jälkeen, paluuta entiseen ei ollut.. J otti menu del dian (eli päivän menun), minä grillattua kanaa ja E pizzan (miks mä muistan nämä vieläkin?). Ruokia jouduttiin odottelemaan pitkältä tuntuvan ajan, mutta kun ruoka sitten tuli nenän eteen, voin rehellisesti sanoa, etten ollut ihan vähään aikaan syönyt mitään yhtä hyvää.

 Santa Annassa tuli sitten tosiaan vierailtua useampaankin kertaan ja jokaikinen Barcelonaan eksynyt vieras piti käyttää kyseisessä ravintolassa ja kenenkään en tuota paikkaa kuullut haukkuvan. Ruoka oli hyvää, kohtuuhintaista ja palvelu oli ihan älyttömän hyvää. Tarjoilijat oli todella mukavia ja taisivat oppia jo tunnistamaankin minut ja E:n, eikä meille loppuvaiheesta enää tultu puhumaan englanniksi, vaan tarjoilijat jo muisti, että me ymmärretään myös espanjaa.

Jos siis haluat hyvää ruokaa Barcelonassa niin suosittelen ehdottomasti Santa Annaa! Santa Annahan löytyy Ramblan vierestä pienemmältä kadulta osoitteesta Santa Anna, 8 (todella lähellä Plaza Catalunyaa). Lisätietoja löytyy esim. täältä.

Esittelyssä: CyBee

Sattuiko joku kuuntelemaan tämän postauksen kappaleen ja miettimään, mikä ihmeen kappale se oikein oli? Tai vielä parempaa, onko joku kuunnellut näiden herrojen musiikkia aikaisemmin? Kyseessähän on siis katalonialainen bändi nimeltä CyBee, johon minä pääsin tutustumaan ihan livenä talven aikana.

Oltiin E:n kanssa viettämässä aikaa Arenas de Barcelonassa yhtenä iltana ja Fnacissa vieraillessamme kuultiin, että jostain kuuluu musiikkia. Aikamme ihmeteltiin, että mistä se musiikki oikein kuului ja lopulta sitten löydettiin nurkkaus, jossa tämä bändi oli sitten pitämässä keikkaansa. Jäätiin kuuntelemaan ja voin sanoa, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä - tai ensikuulemalla! Jätkät veti ihan mielettömän hyvän keikan ja jäivät kyllä mieleen ihanan positiivisen oloisella asenteellansa (eikä näitä ulkonäölläkään ole pilattu..) ja pitihän tämä nelikko etsiä käsiinsä myöhemmin.

CyBeen Facebook sivu tietää kertoa, että bändi on perustettu jo vuonna 2005 ja jos nyt oikein ymmärsin (sivut on katalaaniksi ja en kamalasti luota google kääntäjään tai omiin katalaanin taitoihini), he ovat alunperin kirjoitelleet englanniksi, mutta kappaleiden kieli on vaihtunut katalaaniin myöhemmin. Viime kesänä bändillä on ollu 18 Katalonian kaupungin mittainen kiertua nimeltä CyBeeTour ja ainakin mitä nyt talven aikana seurasin niin aika paljon he kiertelivät näissä Fnacin liikkeissä ja ostoskeskuksissa soittelemassa. Kovasti olisin halunnut kuuntelemaan heidän keikkaansa vielä kerran ennen lähtöä, mutta en sitten saanut koskaan aikaiseksi.

CyBeen Facebookin löytää täältä. Kotisivutkin löytyy, mutta en tiedä onko ne remontissa vai mitä on tekeillä, kun ainakaan minun koneella ei toimi kunnolla.

 

Löytyykö täältä muita CyBee - faneja?

Dilemma

Tämän blogin minä noin vuosi sitten perustin, jotta voisin kirjoitella matkailualan opiskeluista, tulevasta vaihdosta ja sitten vaihdossa ollessani siitä vaihdosta. Nyt vaihto on sitten ohitse, joten kysymys kuuluu, mitäs nyt? Muutama kaverikin on jo kysellyt, että mitä minä nyt tälle blogille teen ja sitä samaa mietin minäkin. Bloggaamista en missään nimessä halua lopettaa, mutta mitään varmuutta ei ole, milloin minä ulkomaille taas päädyn ja kuinka pitkäksi aikaa.

Kysymys siis kuuluukin - mistä te haluaisitte lukea? Mihin suuntaan minä tätä blogia vien? Jatkanko vain satunnaista kirjoittelua matkoista, Espanjasta ja opiskelusta? Kiinnostaako muu elämä kaiken tämän ympäriltä? Mitään perus lifestyle-blogia tuskin osaan pitää, mutta jokin punainen lanka pitäisi löytää. Tietysti nykyinen suunta voidaan pitää, mutta koska tätä kysymystä on minulle nyt heitetty ja minäkin oon vielä vähän pihalla niin kuuntelisin mielelläni kaikki kommentit liittyen aiheeseen. Olisin äärimmäisen kiitollinen ihan joka ikisestä kommentista, jonka tähän aiheeseen voisin saada!

Sekalaisia ajatuksia Barcelonasta

Mä oon tarkoituksella viivytellyt tämän postauksen kanssa. Toki minulla on ollut kiireitä – on pitänyt muuttaa, käydä koululla, käydä lääkärissä, hoitaa asioita. Sitten minä tulin taas kipeäksi, muuttoa on tehty useamman päivän verran ja on ollut mukavaa vain olla ystävien ja perheen kanssa. Samalla mä olen miettinyt, että olisi kiva tehdä viimein jonkinlainen yhteenvetopostaus Barcelonasta, teinhän minä sellaisen Fuengirolastakin, mutta kuitenkin olen ajatellut, että se postaus kyllä kerkeää odotella. Parempi vain, että aikaa kuluu hieman ja asioita osaa miettiä eri tavalla.

Kun mä hain Savoniaan opiskelemaan, mä olin jo päättänyt, että jos minä pääsen opiskelemaan, niin mä lähden vaihtoon Espanjaan. Mua jäi lukiossa harmittamaan, että lähdin Espanjan sijasta Tanskaan ja nyt ajattelin sen tilanteen korjata. Koko ensimmäisen vuoden syksyn olin koulussa ajatuksella, että kohta minä voin hakea vaihtoon ja keväällä kun minä sitten hain Barcelonaan niin mielessä pyöri koko ajan, että syksyllä minä sitten olen Espanjassa. Jännitti, hermostutti, odottelin. En tiennyt yhtään, mikä siellä odottaisi, enkä tiennyt vielä sitäkään, että kesällä minä olisin jo Espanjassa. Vuosi sitten tähän aikaan minä en tiennyt mistään mitään ja se oli niin kamalan kutkuttavaa. Välillä mä laskin kuukausia, välillä päiviä. Välillä pelotti, välillä en olisi malttanut odottaa. Sitten se lähtöpäivä viimein syksyllä tuli.

Ensivaikutelma Barcelonasta.. No, kaupunki oli hieno. Suuri. Pelottava. En osannut liikkua siellä, en uskaltanut lähteä minnekkään kovin kauas. Ensimmäiset viikot istuin vain kotona peukaloita pyöritellen ja mietin, että hittooko minä lähdin mihinkään. Jotenkin siihen rytmiin kuitenkin pääsi kiinni ja sitten se aika lähti lentämään. Tuntuu, että vasta oli lokakuu, suunniteltiin Halloweenia, odoteltiin joululomaa, jännitettiin helmikuussa odottavaa tenttiviikkoa. Mietittiin, että sinne on pitkä aika. Kavereiden kanssa ajateltiin, että vielä on aikaa tehdä vaikka ja mitä, onhan tässä aikaa. Paljon tehtiin, mutta paljon jäi myös tekemättä.

Vielä viime keväänä mä olin myös varma, että mä opin puhumaan espanjaa ihan sujuvasti ja ajattelin, että kai siellä Barcelonassa oikeasti muutakin kuuluu kuin katalaania. No, eipä kyllä oikeastaan kuullut. Espanjaa jäi kyllä päähän, mutta aika nopeasti mä tajusin, että mä ymmärrän, mitä mun kämppikset puhuu keskenään katalaaniksi. Tietenkään mä en voinut ymmärtää kaikkea, mutta yleensä pysyin kärryillä siitä, mistä se oikein puhui. Tietenkään nämä kämppikset eivät tajunneet, että mä ymmärrän – ymmärsin kyllä siis varsin hyvin joka kerta, kun nämä kaksi haukkuivat mua.

Blogin puolella en ole tästä aiheesta puhunutkaan, mutta meillä meni kämppisten kanssa sukset ristiin joulun jälkeen. En tiedä, mitä tapahtui, mutta mua haukuttiin ihan reippaalla kädellä, mun huoneeseen mentiin, kun mä en ollut kotona ja tavarat vaihtoi paikkaa. Mun siivoamisesta valitettiin – ei tosin suoraan mulle vaan keittiöön jätettiin lappuja. Loppuvaiheessa mä rupesin myös jättämään niitä lappuja, rupesi sen verran ärsyttämään. Ei ole näitä kämppiksiä ikävä.

Mä viihdyin Espanjassa suurimman osan ajasta hyvin ja voisin sanoa, että Espanja tulee aina olemaan mulle se ns. toinen kotipaikka. Semmonen paikka, jonne on aina kiva palata ja jossa mä tiedän olevan ihmisiä, joita mä tulen vielä tapaamaan ja joita on kamala ikävä. Oikestaan kaverit onkin juuri se asia, jonka takia mä niin kovasti Espanjaa kaipaan. Espanjaan jäi ihania muistoja, mutta myös kotiin oli kiva palata.

Tekisinkö mä sen sitten uudestaan? Joo ja en. Mä en kadu mun maavalintaa tai kaupunkia, mutta jos mä nyt voisin päättää, mä menisin kouluun, jossa voi opiskella englanniksi. Tai olisin lähtenyt Euroaulaan keväällä, jolloin opetuskieli olisi ollut englanti. Espanjaksi opiskelu tällä kielitaidolla oli yhtä tuskaa ja en välttämättä lähtisi kokeilemaan uudestaan. Espanjaa mä kyllä opin ja haluan oppia myöhemmin lisää, saattaa jopa olla, että toisenkin harjoittelun teen Espanjassa. Espanjalaisista ja kulttuurieroista kirjoittelen lisää vielä myöhemmin, se postaus on ollut työn alla jo pidemmän aikaa.

Jokatapauksessa, pointti oli, että lähtekää vaihtoon. Jos Espanja kiinnostaa, niin lähtekää sinne, jos joku toinen maa kiinnostaa, niin lähtekää. Meni se vaihto miten tahansa niin aivan taatusti sitä lähtemättä jättämistä katuu enemmän kuin lähtemistä. Aika menee siellä vaihdossa ihan älyttömän nopeasti, sen mä voin luvata ja vaikka ikävä tulee taatusti niin kaikesta selviää. Siellä näkee niin hienoja paikkoja, tutustuu uusiin ihmisiin, saa lisää varmuutta eri kielillä puhumiseen, ehkä jopa oppii jonkun uuden kielen. Barcelona vei ainakin palan mun sydämestä ja oli jopa mieltä lämmittävää, kun viimeisenä viikonloppuna meidän vakioravintolan tarjoilija jututti meitä ja totesi sitten, että mehän ollaan jo ihan oikeita katalonialaisia, kun ollaan asuttu Barcelonassa niin pitkään.