Kotimaa kun taakse jää

Tänään alkaa siis matka kohti Espanjaa. Lähdetään äidin ja siskon kanssa tänään yöbussilla Helsinkiin, aamulla lähtee lento Pariisiin ja huomenna illalla (kepee 10 tunnin odottelu tiedossa Pariisissa) lähtee lento kohti Malagaa. Malagasta sitten vielä Benalmadenaan ja siellä ollaan varmaankin keskiviikon puolella yöllä.. Pitkä matka tiedossa, mutta onneksi loma kestää kuukauden, joten ehkä tuon matkustusvaiheen kestää. 

Näin kauniin kesäiset maisemat jää Kuopioon, joten en nyt varsinaisesti voi sanoa, että harmittaisi lähteä.. Toisaalta oon kyllä ihan tyytyväinen, että tuo matka kestää "vain" kuukauden, kerkeää tänä vuonna kokea vähän Suomen kesääkin. Mutta, hieman hiljaiseloa tiedossa, päivittelen reissun päältä sen minkä pystyn, kerkeän ja jaksan :)

Damn, I used to love this view

Edellisen postauksen kommenteista voi varmasti jo pitkälti päätellä, että mihin seuraava matka sijoittuu, mutta kerrotaampas nyt tälleen ihan kaikille, että missä minä seikkailen kymmenen päivän päästä. Mä oon nimittäin lähdössä - rumpujen pärinää - Espanjaan! Vieläpä suhteellisen samoille nurkille kuin missä viime kesäni vietin eli tällä kertaa mennään Benalmadenaan. Benalmadenahan sijaitsee suurinpiirtein Malagan ja Fuengirolan välissä, joten tutuilla nurkilla ollaan. Kyseisessä kaupungissa en tosin viime kesänä käynyt, mutta ohitse siitä menin aina Malagan suuntaan mennessä. Koska tuolla seudulla nyt sitten olen niin Fuengirolassakin tulee varmasti pyörähdettyä matkan aikana.

Reissuun lähden siis 27. päivä tätä kuuta ja Suomeen palailen takaisin 25. kesäkuuta - tai jos ihan tarkkoja ollaan niin Suomessa olen vasta seuraavana päivänä eli omana synttäripäivänäni. Matkaan lähden äitini ja siskoni kanssa ja reissu alkaa bussimatkalla Helsinkiin, sieltä Pariisiin (jossa on semmonen 15h hengailu edessä, jippii..!) ja sieltä lopulta Malagan kautta Benalmadenaan. Pitkä matka edessä ja samanlainen reissu pitäisi tehdä sitten takaisin päin tullessa. 

Benalmadenasta ollaan vuokrattu asunto ja siitä kerron varmasti reissun aikana/jälkeen lisää. Asunnosta pitäisi löytyä internetyhteys, mutta mun luotto tuon alueen nettiin ei ole viime kesän jälkeen kamalan korkealla.. Postaustahdista en siis osaa sanoa juuta enkä jaata, jos kerkeän niin ajastan postauksia tuolle ajalle ennen lähtöä. Jos kuitenkaan aika ei riitä ja paikan päältä en pääse postailemaan niin Espanja juttuja tulee varmasti kyllästymiseen saakka sitten kesäkuun lopussa kotiinpaluun jälkeen :)

Niin ja jos en postauksia kerkeä tehdä niin epäilen, että Instagramia päivitän jokatapauksessa, joten jos et vielä seuraa minua siellä niin nyt kannattaa etsiä nimimerkki jennidue. Sieltä tulee ainakin löytymään kuvamateriaalia matkan varrelta :)

Here we go again

Kuten mä oon täällä höpissyt niin matkakuume on ollut ihan mieletön siitä lähtien, kun palasin helmikuussa Suomeen. Matkoja tuli katseltua, suunnitelmia tehtiin ja olisin ollut lähdössä vähän joka suuntaan. Uutta matkaa alettiin miettiä ihan tosissaan maaliskuussa, mutta koska mikään ei ollut varmaa, en halunnut siitä täälläkään puhua. Toissapäivänä sitten varattiin lentoliput ja vähän päälle kahden viikon päästä matka alkaa Helsingin kautta johonkin päin maailmaa.

Ai minne mä lähden? Miten pitkäksi aikaa?

Nyt mä oon niin ärsyttävällä tuulella, että heitetäämpäs tämmöinen sunnuntaiarvoitus - mihin minä oon matkalla? ;) Arvata saa, katsotaan, saako joku maan, kaupungin ja ehkäpä matkan pituudenkin oikein.

(Facebook-kaverit, älkää tulko heti pilaamaan iloa ja kertomaan! :D)

If you close your eyes, does it almost feel like you've been here before?

Aina välillä mä kaipaan yhtäkkiä Barcelonaa. Espanja on mielessä lähes päivittäin ja ikävä takaisin on kova, mutta silti välillä tuntuu, ettei siellä koskaan olisi ollutkaan. Tällä hetkellä niin Espanja kuin Barcelonakin tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta ja on hassua ajatella, että siitä on kohta kolme kuukautta, kun minä palasin takaisin Suomeen.

Mitä minä sitten sieltä kaipaan?

Ihan arkisia asioita. Sitä, kun kävelin kotoa Plaza Espanyalle ja odottelin ihmispaljoudessa metroa. Sitä, kun sovittiin E:n kanssa, että nähdään Plaza Catalunyalla Hard Rock Cafen edessä ja mentiin syömään Santa Anaan. Tai vaikkapa sitä, kun pyörittiin kaupungilla, päädyttiin aina Claire'sille ja ostettiin kolme kahden hinnalla tarjouksella korvakoruja.

Jollain tapaa kaipaan myös minun asuntoa. Sitä, kun aamulla naapurin mummeli höpisi miehelleen niin kovaa, että minä kuulin niiden höpinät omaan huoneeseen. Tai kun aina sai jännittää, laittoiko alakerran "vahtimestari"rouva mun postit takaisin Suomeen vai saisinko ne kerralla itselleni.

Ikävä on myös kreikkalaista mansikka- ja stracciatellajogurttia sekä naapurileipomon kroisantteja. Ja sitä kun ihmiset hymyili tai vaihtoehtoisesti katsoivat kuin hullua, kun viiletin helmikuussa t-paita päällä menemään paikallisten kävellessä vielä toppatakeissa. Oli myös ihanaa aurinkoisena päivänä mennä Arenas de Barcelona ostarille, mennä kattotasanteelle ja vain katsella ympäriinsä Plaza Espanyalla.

Olihan sekin hauskaa, että koululla ihmiset moikkaili ja kohta naureskeltiin E:n kanssa, että kukahan tuo taas oli. Oli outoa, että ihmiset tiesi meidät, mutta me ei niitä.

Vaikka kaikki ei Barcelona aikoina mennytkään ihan niinkuin siellä kuuluisassa Strömsössä niin ikävä mulla on.