Kodit Fuengirolassa

Mua on aina välillä pyydetty kertomaan mun Espanjan kodeista ja monta kertaa mun on kyllä pitänyt, mutta jotenkin se aihe on sitten aina jäänyt. Jotenkin on tuntunut hassulta rueta kuvaamaan omaa kotia siinä mielessä, että siitä kirjoittelisi blogiin ja en vain ole oikein halunnut sen kummemmin selittää, missä sitä oikein asutaan ja niin pois päin. Nyt kun oon kuitenkin Suomessa ollut jo hyvän aikaa ja selailin Espanja kuvia niin ajattelin, että no, miksipäs ei. Mulla kuitenkin noita kuvia on muutamia mun asumuksista, joten kaipa nuo voi tännekkin heitellä, kun en enää niissä asu.

Fugeen muuttaessahan minä muutin ensimmäisenä hostelliin. Lähtö tuli niin nopeasti, että en kerennyt asuntoa muualta saamaan ja ajattelin, että kyllä minä sieltä hostellista käsin jonkun kodin itselleni löydän. Helpommin sanottu kuin tehty..

Hostellin nimeä en sano, tunnistaa kuka tunnistaa. Huone oli siis todella pieni yhden hengen huone, mutta empä minä sen parempaa odottanutkaan. Huoneessa oli sänky, kirjoituspöytä, pieni vaatekaappi, pieni jääkaappi ja kylpyhuone. Tuo mun laukku ei mahtunut minnekkään ja koska etsin koko ajan asuntoa niin en vaatteita laittanut vaatekaappiin ja yleensä mun huoneen lattia näytti siltä, että tavarat oli tuon alimman kuvan mukaisesti leviteltynä ees taas ja suurinpiirtein hypin ovelta sängylle. Ihan mielenkiintoinen kokemus ja jollain kierolla tavalla mulla on jopa tuota omaa rakasta koppia ikävä.

 

 No, sitten minä sain oman asunnon. Pikkuinen yksiö merenrannalta viidennestä kerroksesta. Naapurissa asui suomalainen perhe, joiden kanssa minä jaoin parvekkeen. En nähtävästi ole älynnyt kuvaa ottaa, mutta mun ulko-ovi oli semmoinen rullattava automaattiovi, mikä on monesti autotalleissa. Oli siinä myös lasiovet, mutta pois lähtiessä laitoin aina sen rullattavan oven siihen eteen ja öisin kans laitoin sen siihen paikoilleen. Tuo asunto oli pieni, mutta kodikas ja mä tykkäsin ihan kamalasti asua tuolla. Olihan tuolta tietysti matkaa Los Bolichesiin, koska tuo oli aikalailla Torreblancan rajalla, mutta kiva tuolta oli kävellä. Maisemat tuli tutuiksi ja samoin myös kaikki kaupat siinä matkan varrella...

 

Tuommoisissa paikoissa tuli siis asuttua Fuengirolassa ja Barcelonan kämpälle ajattelin pyhittää kokonaan oman postauksensa, koska siitä nyt on muutama sana enemmän sanottavana, niin hyvässä kuin pahassa.

 

Churroilla Barcelonassa

Tässä postauksessa kerroin, että parhaat churrot löytyy Fuengirolassa junakadulta. Vielä tarkennuksena sanottakoon, että tämän paikan nimi on Churros y noodles ja kyseinen kahvila sijaitsee Hostel Nevadan vieressä.

Tänään sitten puolestaan ajattelin jakaa yhden churrokokemuksen Barcelonasta. Oltiin joku viikonloppu jälleen kerran seikkailemassa E:n kanssa ja päädyttiin sitten kävelemään vähän siellä täällä ympäriinsä. Jossain vaiheessa teki mieli hetkeksi pysähtyä ja ruettiin katselemaan, löytyisikö jostain joku kahvila. Puhuttiin myös, että olisi kiva syödä churroja ja tattadaa, kohta meidän eteen sitten ilmestyi pieni kahvila, joka mainosti, että sieltä löytyisi churroja. Jee, tänne me siis mennään!

No, kyseinen kahvila oli oikeasti ihan älyttömän pieni. Siellä oli myyjän tiski ja pikkuinen käytävä ikkunan vieressä, jossa oli meni pöytä ja baarijakkarat. Me ei oltu oikeastaan varmoja, mitä meidän pitää tilata ja miten, mutta saatiin kuitenkin selitettyä myyjälle, että haluttaisiin churroja suklaan kanssa ja sitten siihen juomat vielä päälle. Myyjä hymyili, antoi juomat ja pyysi menemään pöytään istumaan. Sinnehän me sitten mentiin ja vähän ajan päästä saatiin churrot ja suklaat nenän eteen.

Ensimmäinen ajatus oli, että tuosta churrosta kun purasee, niin sitä on taatusti sokerihumalassa tuon sokerimäärän takia. Seuraava ajatus sitten oli, että mitenkähän nuo pitäisi syödä. Pitäisikö nuo churrot dipata tuossa suklaakastikkeessa? Vai onko tuo mönjä juotavaksi? Tuijoteltiin churroja, suklaata ja toisiamme, naurettiin, räpsittiin kuvia ja naurettiin vähän lisää. Olo oli kuin idiootilla ja siinä sitten vähän karisteltiin noita sokereita pois ja varovasti dippailtiin churroja suklaahan. Ei oltu kyllä todellakaan varmoja, mitä tuossa pitäisi tehdä.

Churrot saatiin sitten syötyä ja maksettiin ostoksemme ja häivyttiin kahvilasta ennenkuin myyjä kerkesi siivota sitä meidän pöytää. Varmaan myyjä naureskeli perään, että tyhmät turistit ei osannut edes yhtiä churroja syödä.. :D Tämä suklaakastikejuomemönjä juttu koettiin uudestaan marraskuussa, kun M oli käymässä. Oltiin menossa labyrinttipuistoon ja siinä matkalla sitten käytiin hakemassa kahvit. Tai siis M ja E haki, minä yritin ostaa kuumaa kaakaota. Ilmeisesti sanoin jotain väärin, sillä sain nenäi eteen entistäkin paksumman suklaakiisselin, joka oli niin makeaa, että minä tulin siitä ihan taatusti sokerihumalaan, sen verran pirteä olo sen jälkeen tuli. Huh huh, ei enää toista kertaa!

Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Aina välillä Barcelonassa koulussa ollessa koki hetkiä, jolloin olisi tehnyt mieli vajota jonnekkin pöydän alle ja jäädä sinne lopputunniksi. Niitä hetkiä tuli toisinaan joka päivä, joskus jopa useampi päivän aikana. Niinä hetkinä sitä vain mietti, että mitä hittoa mä täällä teen, kun voisin olla Suomessa, enkä taatusti nolaisi itseäni näin pahasti. Ranskan tunnit oli ehdottomasti elämäni nöyryyttävimmät hetket top3-listalla. Parhaimpia hetkiä oli, kun minä en tiennyt mitään, mitä tunnille tapahtuu ja opettaja demostroi poroa ilman silmiä. Kyllä. How do you say no eye deer - eheh no idea!!

Entäs se kerta, kun joulun alla muut kertoivat ranskalaisesta joulusta ja me sitten E:n kanssa saatiin kunniatehtäväksi piirtää joulukuusia ja lahjapaketteja taululle? Tai samaiset ranskan tunnit, kun opettaja ja koko luokka meni hämilleen, kun kuulivat, että suomenkielessä sanat eivät ole maskuliini- tai feminiinimuodossa. Se hämmennyksen määrä..

Yhdellä ranskan tunnilla sitten eräs meidän kavereista sai jostain päähänsä, että me puhutaan E:n kanssa viroa. En vieläkään tiedä, mistä se käsitys tuli ja tajusiko kyseinen tyyppi koskaan, että me ei puduta viroa, mutta hälläkö väliä. Tässä sitten kuvia selaillessani muistin yhden meitä hämmentäneen asian.

Tämä näin. Joo, muut kaupungit ja maat taitaa olla suurinpiirtein oikeassa kohtaa, mutta mitä mieltä olette siitä, että Kuopio ja Savonia näyttäisi sijaitsevan Virossa? Tästäköhän se käsitys tuli, että me puhutaan viroa... ;)

 

Seuraava hämmennyksen hetki oli tämä. Minulle ei vieläkään ole selvinnyt, mitä ihmettä tuo auto tuolla koulussa teki, siellä se oli muutaman päivän ja koko koulu haisi ihan bensalta. Eniten hämmentää myös se, että miten ihmeessä se on saatu raahattua tuonne sisälle...

Monia hämmennyksen hetkiä tuli siis koettua ja joka kerta niistä saatiin yhtä hyvät naurut, kun alkujärkytyksestä toettiin. Ja hymyn kanssa näitä voi nyt jälkeenkin päin muistella, sillä ei ne nolotkaan hetket jäkeen päin mietittynä ollut missään nimessä semmoisia, että niistä olisi jotenkin huono mieli ja huonot muistot jääneet :)

Menovinkki Barcelonassa: The George Payne

Oletko Barcelonassa ja haluat lähteä käymään jossain kivassa pubissa? Vilkas yöelämä kalliine yökerhoineen ei houkuta, mutta jonnekkin pitäisi päästä? Jenni jakaa nyt maailman parhaan vinkin - The George Payne! Tämä ihana pieni irkkupubi löytyi marraskuussa, kun nykyinen kämppikseni M oli käymässä Barcelonassa ja yhtä bussipysäkkiä etsiessämme satuimme sitten tämän pubin näkemään. M halusi päästä tuossa kivan näköisessä paikassa käymään, mutta ei sitten samana iltana jaksettu mennä sinne. M:n viimeisenä lomailtana sitten päädyttiin The George Payneen ja voi että, oli se vaan ihana paikka.

Ensinnäkin, The George Payne on ihanan kodikas, siellä soi hyvä musiikki ja minut se hurmasi ensimmäisellä kerralla jo silläkin, että sieltä sai siideriä! Minulla tuli tuossa kohta sangriat, tintto veranot, oluet ja muut juomat korvista ulos, eikä mistään tuntunut löytyvän mitään, mitä minä haluaisin juoda, mutta ah ja voi, tämä ihana pieni irkkula piti listallaan useampaakin erilaista siideriä. 

Meidän oli tarkoitus ihan vain käydä katsomassa millainen meno tuolla on ja lähteä viimeisellä metrolla kotiin (taisi olla perjantai-ilta ja metro lähti kahdeltatoista), mutta ei me sitten maltettu lähteä yhtään mihinkään vaan notkuttiin tuolla vielä useampi tunti ja lopulta lähdettiin taksilla kotiin. Musiikki oli niin ihanaa, ihmiset oli ihania, meillä oli ihan huippua. Ei sieltä vaan voinut lähteä pois!

E:n kanssa me käytiin tuolla vielä muutamia kertoja ja välillä myös J eksyi meidän mukaamme. Tuolla meidän piti myös käydä E:n kanssa meidän viimeisenä viikonloppuna, mutta kun oltiin menossa sinne niin siellä näytettiin koko illan vaan urheilua, joten ei me sinne haluttu jäädä. The George Payneen liittyy useita mukavia muistoja ja tuota paikkaa on ehdottomasti ikävä.

Mistä tämä ihana paikka sitten löytyy? Läheltä Plaza Catalunyaa, osoitteesta Plaza Urquinaona nº5, läheltä löytyy metropysäkki Urquinaona. Pubin nettisivuja voi kyyläillä täältä.

Mitä ikävöin Fuengirolasta?

Aina välillä tämä aihe tulee joko minun mieleeni tai sitten joku heittää kysymyksen - mitä sieltä Espanjansta on ikävä? Helppo vastaus on tietysti kaverit, lämmin sää, halvat hinnat. Toisaalta voitaisii sanoa, että mä kaipaan Fuengirolasta ja Barcelonasta kummastakin eri asioista. Ne kumpikin oli niin erilaisia paikkoja ja mä elin kummassakin kaupungissa niin eri elämää toisiinsa verrattuna, että mä en mitenkään voi sanoa, että mitä mä kaipaisin kummastakin paikasta. Ajattelin sitten, että tästähän saisi kirjoitettua ja muisteltua hyvin, mitä sitä Espanjassa tuli tehtyä. Ensimmäisenä aloitetaan Fuengirolasta, koska musta tuntuu, että Barcelonasta on tullut jauhettua viime kuukausien aikana niin paljon, että on ihan kiva välillä palata hetkeksi Aurinkorantojen tunnelmiin.

Mun kämpän parvekkeen maisemat. Voiko olla ihanampaa tunnetta kuin astella omalle parvekkeelle (okei, se piti jakaa naapurin kanssa) ja vain katsella noita maisemia. Tuossa kaiteella tuli nojailtua monet kerrat, ihmeteltyä merta, aurinkoa ja ohikulkevia ihmisiä. Monesti tuli mietittyä myös, että kyllä sitä vaan on ihan pirun onnekas, kun on päässyt asumaan tuollaiseen paikkaan. Tuon parvekkeen kääntöpuoli tosin oli sitten se, että siitä meni myös minun ulko-oveni ja kämpässä oli ihan tulikuuma koko ajan, ovea oli pakko pitää auki ja minua vähän häiritsi, kun naapuri käveli tuosta ohitse monta kertaa päivässä.. No, kaikkeen tottui. Minun naapuri oli muuten ihanan symppis, se tuli tarjoamaan minulle valkkaria minun muuttopäivänä! "No kun sä olet uusi naapuri". Millon Suomessa tapahtuu tuollaista?

Tämän paikan ikävöinnistä voi sitten olla montaa mieltä. Kahvila lähellä Centroa, kävin tuolla aika usein ruokatauolle syömässä tuon saman leivän. Yh, ei ehkä enää uppoaisi. Palvelu oli yleensä hidasta, joskus vähän töykeää, minun espanjaa ei ymmärretty ja välillä paikka oli ärsyttävän täynnä. Silti siellä oli joku oma kiva pieni tunnelmansa, joka veti minut joka kerta takaisin ja tuommoinen leipä tuli syötyä kerta toisensa jälkeen.

Ei oo tintto veranon voittanutta. Tuota juomaa tuli litkittyä melko paljon kesän aikana ja tietysti piti myös vertailla, mistä löytyy Fugen parhaat tintot!

 

Ajattelin ensin, että tätä en mainitsisi tässä postauksessa, koska kaikille on taatusti selvää, että minulla on ikävä kaikkia niitä ihania ihmisiä, joihin kesällä tutustuin ja joista tuli kavereita minulle. Ihan pakko kuitenkin mainostaa, että meillä oli kesällä ihan maailman paras työporukka ja tuon porukan kanssa työskentelyä on ikävä!

 Churrot! Churroja sai tietysti myös Barcelonasta, mutta vaikka me kuinka käytiin churroja syömässä E:n kanssa eri kahviloissa niin kyllä ne parhaat (ja halvimmat) churrot löytyi Fugen junakadulta. Tästä ei voi kiistellä, piste.

Nuo maisemat. En varmaan koskaan kyllästyisi vaan istumaan alkuillasta rannalla ja ihailemasta sitä maisemaa. Tuolla rannalla tuli käveltyä niin aamulla, päivällä kuin illallakin ja vaikka jokaisessa vuorokauden ajassa oli puolensa niin ihan parasta oli kyllä kävellä tuolla silloin kuin aurinko oli laskemassa ja lopulta laski. Ilma oli silti lämmin, hiekka oli ihanan viileää ja oli niin parasta kahlailla meressä, kun yläpuolella oli pilvetön taivas ja tähdet tuikkivat.

Toki minä kaipaan Fuengirolasta monia muitakin asioita, mutta nämä asiat nousivat mieleen, kun minä katselin kuvia ja mietin, mitkä tähän postaukseen sopisivat. Aina välillä näitä on kiva muistella, koska vaikka musta tuntuu, että kaikki nuo tapahtumat olisi tapahtunut ihan äskettäin, alkaa mun Fuengirolassa asumisesta pian olla vuosi. Kyllä se aika vain on mennyt nopeasti, se on pakko myöntää.

Voi matkakuume

Mulla on matkakuume. Paha sellainen. Ja koska mulla on matkakuume enkä nähtävästi voi lopettaa lomakuvien katselua ja lentojen etsimistä niin laitan nyt sitten muutkin sijaiskärsijäksi ja toivon, että tämä kuumeilu tarttuu edes johonkin muuhunkin.

Nämä kuvat ovat siis muutaman vuoden takaiselta Kreikan reissulta. Oltiin ystäväni V:n kanssa Kreikan Pargassa elo-syyskuussa 2011 ja aiheesta olen kirjoittanut tarkemmin tässä postauksessa.

Kyseinen reissu oli minun ensimmäinen kosketus Kreikkaan ja voi pojat kuinka kyseinen maa vei mun sydämen saman reissun aikana. Siellä oli niin kaunista, vesi kirkasta, ihmiset ystävällisiä.. Meitä oltiin etukäteen peloteltu, että suomalaiset eivät olisi kreikkalaisten suosiossa talouskriisin takia, mutta vielä mitä. Ainakin me saatiin äärimmäisen ystävällistä palvelua joka kohdassa, eikä ketään tuntunut haittaavat se, että me ollaan lähtöisin juuri Suomesta. Tai sitten kukaan vaan ei kehdannut niin meille päin naamaa sanoa.

Kreikkaan en ole vielä tuon reissun jälleen palannut, mutta toivon, että pääsen sinne vielä uudestaan. Pargassakin olisi niin ihanaa käydä ja monta kertaa se on ollut mielessä, mutta sitten on aina tullut lähdettyä jonnekkin muualle. Joku päivä mä vielä varmasti palaan tuohon ihanaan maahan.

Onko kukaan lukijoista sattunut käymään Pargassa? Tai onko kellään muulla matkakuumetta tällä hetkellä?

Mitä sinne kouluun kuuluu?

Kun tuossa joku aika sitten kyselin, mitä tänne blogiin kaivattaisiin, nyt kun olen taas Suomessa ja Espanjan postaukset vähentyvät, aika moni kaipasi juttua mun opiskeluista. Tämmöistä postausta aloittelin jo joskus aikoja sitten, mutta jostain syystä se jäi kesken, joten nyt on sitten uusi yritys.

Jos joku uudempi lukija ei tiedä niin minä siis opiskelen matkailua ja minusta tulee joskus tulevaisuudessa restonomi. Toinen vuosi on menossa ja tajuttiin tuossa aiemmin kämppikseni M:n kanssa, että seuraavaan tenttiviikkoonkin on vain noin puolitoista kuukautta.. Tekemistä olisi ihan kamalasti, mutta rehellisesti sanottuna, mä oon vetänyt viime viikot niin kevyesti kuin vain voi, vaikka tiedän, että tämä asenne on väärä. Rehellisyyden nimissä, motivaatio kouluun on aika pohjissa ja vaikka homma ei kiinnosta nyt juuri yhtään, aion kyllä koulun rämpiä läpi, eihän tässä nyt enää niin paljoa enää ole jäljellä.
 
Tässä jaksossa pyörin aika vähän koululla ja kurssitarjotin näyttää tältä:

Production of tourism activities

Henkilöstöjohtaminen

Palveluespanja

Tutkimus- ja kehittämismenetelmät

Kannattavuus ja hinnoittelu

Yleensä koulua on siis vain pari tuntia päivässä ja täytyy kyllä myöntää, että mieluummin tekisin pari täyttä päivää ja lusmuilisin muut päivät. Kurssit on kyllä sinänsä ihan mielenkiintoisia ja varmasti tärkeitä tällä alalla, mutta esimerkiksi tuon viimeisenä mainitun kanssa mä oon ihan pulassa. Matematiikka ei ole ikinä kuulunut mun vahvoihin puoliin, joten tuokaan kurssi ei nyt ihan älyttömän hyvin mene. Oppimistehtäviäkin on taas melkoinen läjä tiedossa, mutta kun en vain ole saanut aikaiseksi.. Tutkimus- ja kehittämismenetelmät on alkusoittoa opintonäytetyön tekemiselle, production of tourism activitiesissa puolestaan käydään läpi matkailupalveluiden tuottamista ja ollaan ilmeisesti itsekin menossa jotakin palvelua testaamaan (puhetta on ollut ainakin seinäkiipeilystä ja mönkijäajelusta).

Eniten kyllä kiinnostaa tällä hetkellä (yllättäen) espanja. Tuntuu, että kaikki kielioppisäännöt kolahtelee nyt jotenkin päässä paremmin paikoilleen ja vaikka en espanjassa olekkaan niin kielitaito on silti kehittynyt vähän eteenpäin, mikä on ehdottomasti positiivinen asia. Harmittaa, että en päässyt espanjan peruskurssille ennen Espanjaan lähtöä, mutta meneehän nämä asiat tietysti näinkin.

Koska tämä opiskelu on ilmeisesti niin viihdyttävää, hommasin itselleni hieman kesäksikin tekemistä. En oo ainakaan vielä kesätöitä saanut, joten ilmottauduin tänään kolmelle kesäkurssille: Introduction to Russia, Russian business culture and communication ja  Consumer behaviour of Russian tourists. Noiden lisäksi ajattelin myös sitä venäjän kieltä yrittää painaa jälleen mieleen, syksyllä kun jatkuvat nekin opinnot. Ja kesästä voisin vihjasta sen verran, että tiedossa saattaa olla parikin pidempään ulkomaan reissua, mutta kumpikin on niin ehkä-asteella ja suunnittelun alla, että ei tässä vaiheessa asiasta enempää, parin viikon päästä varmasti tiedän jo paremmin. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että tällä hetkellä tuo lähestyvä kesä on ainut motivaattori tämän koulun suhteen.