Mitä ikävöin Fuengirolasta?

Aina välillä tämä aihe tulee joko minun mieleeni tai sitten joku heittää kysymyksen - mitä sieltä Espanjansta on ikävä? Helppo vastaus on tietysti kaverit, lämmin sää, halvat hinnat. Toisaalta voitaisii sanoa, että mä kaipaan Fuengirolasta ja Barcelonasta kummastakin eri asioista. Ne kumpikin oli niin erilaisia paikkoja ja mä elin kummassakin kaupungissa niin eri elämää toisiinsa verrattuna, että mä en mitenkään voi sanoa, että mitä mä kaipaisin kummastakin paikasta. Ajattelin sitten, että tästähän saisi kirjoitettua ja muisteltua hyvin, mitä sitä Espanjassa tuli tehtyä. Ensimmäisenä aloitetaan Fuengirolasta, koska musta tuntuu, että Barcelonasta on tullut jauhettua viime kuukausien aikana niin paljon, että on ihan kiva välillä palata hetkeksi Aurinkorantojen tunnelmiin.

Mun kämpän parvekkeen maisemat. Voiko olla ihanampaa tunnetta kuin astella omalle parvekkeelle (okei, se piti jakaa naapurin kanssa) ja vain katsella noita maisemia. Tuossa kaiteella tuli nojailtua monet kerrat, ihmeteltyä merta, aurinkoa ja ohikulkevia ihmisiä. Monesti tuli mietittyä myös, että kyllä sitä vaan on ihan pirun onnekas, kun on päässyt asumaan tuollaiseen paikkaan. Tuon parvekkeen kääntöpuoli tosin oli sitten se, että siitä meni myös minun ulko-oveni ja kämpässä oli ihan tulikuuma koko ajan, ovea oli pakko pitää auki ja minua vähän häiritsi, kun naapuri käveli tuosta ohitse monta kertaa päivässä.. No, kaikkeen tottui. Minun naapuri oli muuten ihanan symppis, se tuli tarjoamaan minulle valkkaria minun muuttopäivänä! "No kun sä olet uusi naapuri". Millon Suomessa tapahtuu tuollaista?

Tämän paikan ikävöinnistä voi sitten olla montaa mieltä. Kahvila lähellä Centroa, kävin tuolla aika usein ruokatauolle syömässä tuon saman leivän. Yh, ei ehkä enää uppoaisi. Palvelu oli yleensä hidasta, joskus vähän töykeää, minun espanjaa ei ymmärretty ja välillä paikka oli ärsyttävän täynnä. Silti siellä oli joku oma kiva pieni tunnelmansa, joka veti minut joka kerta takaisin ja tuommoinen leipä tuli syötyä kerta toisensa jälkeen.

Ei oo tintto veranon voittanutta. Tuota juomaa tuli litkittyä melko paljon kesän aikana ja tietysti piti myös vertailla, mistä löytyy Fugen parhaat tintot!

 

Ajattelin ensin, että tätä en mainitsisi tässä postauksessa, koska kaikille on taatusti selvää, että minulla on ikävä kaikkia niitä ihania ihmisiä, joihin kesällä tutustuin ja joista tuli kavereita minulle. Ihan pakko kuitenkin mainostaa, että meillä oli kesällä ihan maailman paras työporukka ja tuon porukan kanssa työskentelyä on ikävä!

 Churrot! Churroja sai tietysti myös Barcelonasta, mutta vaikka me kuinka käytiin churroja syömässä E:n kanssa eri kahviloissa niin kyllä ne parhaat (ja halvimmat) churrot löytyi Fugen junakadulta. Tästä ei voi kiistellä, piste.

Nuo maisemat. En varmaan koskaan kyllästyisi vaan istumaan alkuillasta rannalla ja ihailemasta sitä maisemaa. Tuolla rannalla tuli käveltyä niin aamulla, päivällä kuin illallakin ja vaikka jokaisessa vuorokauden ajassa oli puolensa niin ihan parasta oli kyllä kävellä tuolla silloin kuin aurinko oli laskemassa ja lopulta laski. Ilma oli silti lämmin, hiekka oli ihanan viileää ja oli niin parasta kahlailla meressä, kun yläpuolella oli pilvetön taivas ja tähdet tuikkivat.

Toki minä kaipaan Fuengirolasta monia muitakin asioita, mutta nämä asiat nousivat mieleen, kun minä katselin kuvia ja mietin, mitkä tähän postaukseen sopisivat. Aina välillä näitä on kiva muistella, koska vaikka musta tuntuu, että kaikki nuo tapahtumat olisi tapahtunut ihan äskettäin, alkaa mun Fuengirolassa asumisesta pian olla vuosi. Kyllä se aika vain on mennyt nopeasti, se on pakko myöntää.