Klara vappen ja vähän matkajorinaa

Tänään unohdetaan kaiken maailman koulumurheet! Mä oon kyllä itsekkin jo vajonnut jonnekkin autuaaseen rauhallisuuteen, jossa kouluongelmat ei mua tavoita... Ensi viikolla olisi tiedossa kaksi tenttiä, ryhmätöiden pitäisi alkaa olla valmiita, tenttiviikkoonkin on enää kolme viikkoa.. No, mitä sitä suotta stressaamaan!

Kaksi viimesintä vuotta vappuna mä oon ollu töissä. Kaksi vuotta sitten mä olin eräässä kioski-kahvilassa, viime vuonna puolestaan ruokakaupan kassalla. Sillon kaksi vuotta sitten töiden tekeminen vappuna ei riipaissut niin syvältä, mutta viime vuosi oli sitten asia erikseen. Viime vuonna mä olisin saanut ensimmäistä kertaa vetäistä yo-lakin vappuna päähän! Mä olin ihan sairaan katkera siitä, että mä olin töissä, mä olisin halunnut sen hatun! Ei sillä juhlimisella niin väliä, mutta kun se hattu! :D Tänä vuonna en sitten olekkaan töissä, joten tänään vetäsen yo-lakkini hemmetin ylpeenä päähän (ikään kuin mä olisin sillä lakilla ikinä yhtään mittään tehny). Ja laitan myös meidän hienot haalarit.

No, vappupuheet sikseen. Kesätöitä ei ole tiedossa vieläkään, mutta mun mielessä pyörii silti kaiken maailman matkat aina maailmanympärimatkasta Tallinnan risteilyyn. Mä kärsin kyllä muutenkin kroonisesta matkakuumeesta, mutta viime päivinä sana matkakuume on saanut aivan uudet mittasuhteet. Tää kuumeilu taisi alkaa noin viikko sitten, kun ruettiin juttelemaan M:n kanssa kesäsuunnitelmista. Kummankin kesäsuunnitelmit oli/on yhä epäselviä, joten pitihän sitä nyt rueta haaveilemaan..

 

Ainakin yhden matkan mä aion tehdä ihan varmasti ja matkan kohteena on joko Saksa tai Itävalta. Tämän matkan suunta selviää varmaankin perjantaina, toivottavasti. M on hakenut työharjoitteluun Saksaan (ja samalla myös Itävaltaan) ja loppuviikosta pitäisi tulla tietoa, että mihin päin maailmaa M suuntaa. Me ollaan jo E:n kanssa päätetty, että mihin M sitten ikinä lähteekään niin me lähdetään moikkaamaan sitä kesällä. Mä oon ihan hirmu ilonen M:n puolesta, jos/kun se pääsee lähtemään kesäksi maailmalle, mutta tottakai mua myös vähän harmittaa. M nimittäin on poissa koko kesän ja kun se tulee takaisin Suomeen niin mä ja E lähdetään Espanjaan. Sitten kun me tullaan takaisin niin M lähtee vaihtoon eli toisin sanoen, me ei nähdä vuoteen kunnolla. No, tämmöistä se elämä on...

Toinen matkahaave kesälle olisi Pietari. Mä oon nyt saanut venäjän opiskelun myötä jonkun pakkomielteen Venäjästä, venäjän kielestä ja venäläisistä. Asiaa ei auttanut kamalasti, kun äiti tässä yksi päivä kertoi sen ja iskän Pietarin reissusta. Yhyy, mäkin haluan! Olisi niin kiva lähteä esimerkiksi Pietarin risteilylle ja olla yö tai pari sitten ihan siellä kaupungissa hotellissa. Risteilytkin vaan maksaa niin kamalan paljon ja kun ei ole töitä niin ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että rahaa ei kamalasti ole. Tämän kyllä haluaisin silti toteuttaa ja saa nähdä, miten mä ajattelin itseni tuonne Pietariin kustantaa. Mä niin haluan päästä tutustumaan Venäjään ja olisi kiva myös kokeilla, ymmärretäänkö mun venäjän taitoja paikallisten keskuudessa yhtään mitenkään.

 

Johonkin lämpimään olisi tietysti myös kiva päästä, mun luotto Suomen kesää kohtaan ei ole ihan kamalan kohdillaan... Viime vuonna mä olin elokuussa Bulgariassa, sitä edellisenä vuonna Kreikassa, joten olisihan se kiva tänäkin kesänä jonnekkin päästä. Tänä vuonna tietysti ei ehkä olisi niin suurta tarvetta lähteä jonnekkin, koska pääsenhän mä sitten sinne Espanjaan, mutta kun haluaisin silti. Mielessä pyörii mm. Kreikka, Malta, Kypros, Espanja, Portugali... Voi kun olisi rahaa niin olisin minä onnellinen pieni ihminen.

Kaikki kesän matkahaaveilut ei rajoitu ihan ulkomaille asti, koska Suomessakin olisi ihan huippusiistiä matkustella. Ensimmäinen Suomen matkoista sijoittuisi tuonne Porin suunnalle, haluaisin päästä käymään yhden siellä päin asuvan kaverin luona. Ollaan me kyllä sovittu, että mä menen sinne kesällä, mutta saa taas nähdä, millä rahalla sekin tulee tapahtumaan. Joensuu mua houkuttelee myös kamalan paljon, koska se on niin kaunis kaupunki kesällä. Kävin siellä kaksi vuotta sitten pääsykokeissa ja mä rakastuin siihen kaupunkiin ihan täysin. Kuopio on mun ykköskaupunki Suomessa, mutta Joensuu kyllä tulee hyvänä kakkosena perässä. Festaroimaankin olisi kiva päästä, Hurts nimittäin esiintyy Ruisrockissa ja mä itken verta jo valmiiksi, kun tiedän, etten tule pääsemään sinne. Päiväliput 70 euroa + matkat + yöpyminen. Ei tule onnistumaan ikinä :(

Ei kai se auta kuin haaveilla ja toivoa, että edes yksi matka toteutuu. Niin kamalasti olisi ajatuksia ja suunnitelmia ja harmittaa niin pirusti, kun tietää, ettei oikein mikään näistä tule toteutumaan. Tänään en kuitenkaan aio murehtia rahattomuutta, enkä koulujuttujakaan, vaan tänään pidän hauskaa mun ihanien ystävien kanssa! Hyvää vappua myös kaikille muille! :)

Opiskelijan riemut ja ilot!

Voi tätä AMK-opiskelijan elämää.

Maanantaina mietittiin M:n kanssa, että onneksi se konferenssi on ohi, koska sitä mietittiin ja stressattiin niin pitkään, viime viikko oli ihan täyttä kaaosta. Viikonloppunakin olin vielä ihan kamalan väsynyt ja lauantaina oli semmoinen migreeni, että en oo ihan äskettäin vastaavaa kokenut. Silloin maanantaina tiedettiin, että onhan tässä vielä koulutehtäviä tehtävänä, mutta isoin työ on takana päin ja kyllä näistä muistakin selvitään.

Tiistaina pilvilinnat sitten kirjaimmellisesti romahti. Oltiin palvelutunneilla ja jo tunnin alussa opettaja oli sanonut, että lopputunnista saadaan sitten semmoinen pieni tehtävä. Me oltiin eletty onnellisessa harjaluulossa, että tuosta kurssista ei tuu oppimistehtävää, mutta ehei, väärässä oltiin! Lopputunnista tosiaan saatiin uusi oppimistehtävä ja koska hermot oli muutenkin jo vähän kireällä, kyllä siinä muutamat kirosanat pääsi suusta ulos ja melkein jo kävi opettajaa sääliksi, kun kaikki oli niin hiton turhautuneita. Sen oppimistehtävän saa sentään tehdä ryhmätyönä ja me M:n ja E:n kanssa saatiin se työ ihan hyvin alulle.

Tuollon tiistaina me ajateltiin, että asiat ei voi mennä tämän pahemmaksi. Eipä. Seuraavana päivänä mä olin kv-tuutorikoulutuksessa yhdessä R:n kanssa ja kesken päivän sitten tuli M:ltä tekstiviesti. ”Saatiin markkinoinnista uusi oppimistehtävä, hyvää päivänjatkoa!” Oli muuten päivä pilalla. Itku meinas oikeesti päästä, mä en vaan jaksa! Näitä tehtäviä vaan tupsahtelee koko ajan lisää joka nurkasta ja aika ei tunnu enää riittävän mihinkään. Mä muistan syksyllä koulua alottaessa, että koko ajan oli tunne siitä, ettei tehtäviä ole hirveästi. Olihan niitä vähän, mutta ei hirveästi. Nyt niitä tehtäviä vaan tupsahtelee koko ajan jostakin, eikä aika vain riitä. Tällä hetkellä mulla on työn alla yksi isompi oppimistehtävä, kaksi pienempää, yksi tuntipäiväkrja, yksi raportti, englannin cv:n ja työhakemuksen korjaus, venäjän läksyt.. Mitähän unohtu. Jotain ihan varmasti.

Jotta tekeminen ei varmasti loppuisi kesken niin tasan viikon päästä minä muutan. Sitä kylläkin ootan ihan innoissani, mutta kieltämättä tehtävien tekeminen muuton keskellä ei ihan kamalasti iske... No, jos jotakin positiivista tästäkin pitää yrittää etsiä niin enää ei ole kuin kuukausi kesälomaan... (Ja ensi viikolla on vappu ja sen jälkeisellä viikolla koulun päättäjäisjuhlat, jee!)

Stressi-Erkki osa 2

Voittajan on helppo hymyillä, vai mitä?

 

Nyt on siis konferenssi onnellisesti takana päin, muistona kamala väsymys ja päänsärky. Konferenssin toisena päivänä olin ns. sihteerinä eli toisin sanoen istuin kuuntelemassa parin puhujan luentoo ja olin siellä pienenä apulaisena. Käytännössä siis huolehdin, että ennen luennon alkua huoneessa tuuletettiin kunnolla, tietokone pelitti ja tuolit sekä pöydät oli järjestyksessä. Tota stressasin pitkään ja ihan turhaan.

 

Kolmantena ja viimeisenä päivänä olin jälleen sihteerinä. Huolehdin taas, että koneet oli päällä, luokassa oli paperia ja kyniä, ikkunat oli auki ja niin pois päin. Ensimmäisen luennon aikana vaan istuin omalla paikallani ja tein jotain omia juttuja, toisen luennon aikana sitten pääsin osallistumaan vähän enemmänkin mukaan. Oli aika erilainen luento, aluksi mm. tanssittiin ympäri luokkaa ja toinen luennon pitäjistä teki kaikille ilmapalloista hatut :D En oo ihan semmosta kokenut aikasemmin eli oli ihan mielenkiintoinen kokemus.

Eilen se sitten loppu ja nyt on jopa melkein haikea fiilis. Niin monta kuukautta ollaan suunniteltu ja stressattu tuota konferenssia ja nyt se on sitten ohi. Keskiviikkona vielä ajattelin, että en kyllä ikinä enää lähtis samaan mukaan, oli sen verran iso töinen homma ja sai vedettyä kauheet stressit itelle, mutta nyt jälkeen päin ajatellen... Kyllä mä menisin mukaan uudestaan. Kokemuksena toi oli mitä mahtavin, pääsi oikeasti näkemään, millasta se työnteko tuolla on ja sai itse tehdä niin paljon kaikkea, mitä tuskin muulloin olisi tullut tehtyä. Saatiin myös tosi hyvää palautetta ja siitä tuli oikeasti hyvä mieli, ilmeisesti on tehty ainakin jotain oikein :)

 

Nyt sitten pitäisi palata takaisin ns. normaaliin arkeen. Tiedossa olisi mm. ryhmätöiden tekemistä, tenttejä, venäjä opiskelua... No, ompahan sentään yksi iso juttu jaloista pois ja kerkee taas murehtia kaikkea muuta. Onneksi sentään kesäloma lähestyy pikkuhiljaa ja sitä lomaa tässä kyllä jo on kaivattukin pidemmän aikaa.

 

(Kuvien taustalla muuten näkyy yksi niistä opasteista, joitten takia olin repiä hiukset päästä keskiviikkona..)





Stressi-Erkki

Tästä konferenssista oon höpissy ennenkin, höpistäänpä nyt vähän lisää. Joulu-tammikuusta asti tätä on suunniteltu ja tehty töitä tän eteen, nyt se konferenssi on täällä. Ilmottauduin siis joskus joulukuussa konferenssin suunnitteluryhmään, kerään sille tunteja projektipassiin, joka jokaisen pitää meidän koulussa suorittaa. Joulukuussa joku huhtikuinen konferenssi tuntui kaukaiselta käsitykseltä, mutta tänään sitä ollaan sitten oltu ihan työn touhussa.

Mun tehtäviin tuolla konferensissa kuului mm. opasteiden tekeminen. Opasteet tein jo aikoja sitten ja eilen menin laittelemaan niitä paikoilleni seitsemän jälkeen aamulla. Vielä illalla eilen kaikki oli hyvin, mutta tänä aamuna ei enää ollut. Osa opasteista oli illan/yön/aamun aikana revitty irti ja piti tehdä uudet. Kaiken muun tohinan keskellä juoksin sitten ympäri koulua ja kirosin sitä, kuka ne opasteet oli repiny alas. Sain tehtyä onneksi uudet ja sain ne paikalleen M:n kanssa, nyt sitten sormet ja varpaat pystyyn, että ne opasteet on paikallaan myös huomenna...

Tänään menin taas aamulla tuonne konferenssipaikalle ja tänäänhän se konferenssi vasta alkoikin. Mä olin koko päivän rekisteröintipisteessä, eli merkkasin listaan osallistujia (joita oli vähän vajaa 200) ja annoin niille konferenssikasseja, missä oli mm. konferenssin ohjelma, kaulanauha ja muuta mukavaa. Päivä meni oikein kivasti ja oli itseasiassa mukavampaa kuin mitä mä odotin :) Tässä illalla käytiin vielä kaupungintalolla jossain iltatilaisuudessa, oli ihan mukavaa vaihtelua.

Huomisesta syntyi pieni paniikki, kun olin vähän merkinnyt omat työt väärin, mutta se onneksi selvisi äsken ja huomenna sitten meen jatkamaan työn tekoa - huomenna tehtävänä olisi sihteerinä toimiminen sillä välin, kun joku puhuja pitää puhettaan, voi apua :D Vähän jo jännittää, mutta enköhän mä siitä selviä, kun selvisin tästäkin päivästä.

Hajamielisyys kunniaan

Tästä postauksesta tulee lyhyt, mutta ei se mittään, koska tän jutun halusin kertoa, eikä nyt oo muuta kirjotettavaa. Mä oon tässä viime aikoina huomannu, että mun muisti tuntuu olevan lyhyempi kuin koskaan, todennäköisesti ihan vain siitä syystä, kun on niin paljon kaikkia koulujuttuja sun muita, mitkä pittää muistaa tehä. Kuluneen kuukauden aikana mä oon täälläkin siitä puhunut, että pitää saada niihin vaihtopapereihin allekirjoitukset. No, kyllähän minä ne allekirjoitukset sain ja veinkin ne paperit jo sille vaihtokoordinaattorille. Kerkesin mielessäni aatella, että jes, tää vaihtohomma etenee, mutta ei nyt sitten kuitenkaan:

"Hei.
Sinun antamistasi hakemuksista puuttui sinun allekirjoitukset."

:D Että näin alkoi minun maanantai!

Ruoka on hyvää ja syöminen on kivaa

Ulkona ei paista aurinko, eilen sato vettä, eilen myös kastelin kenkäni ja sukkani lätäköissä ja sää ei varsinaisesti muutenkaan houkuttele. Se ei kuitenkaan minua haittaa, sillä omassa pienessä mielessäni minä olin eilen jossain ihan muualla kuin sateisessa Kuopiossa...

Tästä mun rakkaudesta nimeltä Kreikka on ollut puhetta ennenkin Kreikka-postauksen myötä. Sen suuremmin en siis enää perustele mun rakkauttaa Kreikkaa kohtaan vaan sen sijaan voisin kirjoittaa sanaisen ruuasta. Tällä hetkellä fitnessruokavalio ja -urheilu taitaa olla aika hittijuttu, mutta mä en semmosista kauheasti perustu – en kuitenkaan rupea myöskään haukkumaan, koska en oo asiaan sen suuremmin perehtynyt. Vaikka tuossa pari postausta alempana kehuskelin ostaneeni vaa'an, taisin samalla mainita, että mä en ole mitään himodieettiä vetämässä ja nyt tulee sitten todistusaineistoa.

 

Rakkaus kreikkalaista ruokaa kohtaan syntyi – yllätys yllätys – Kreikassa. Se ruoka oli vaan kerta kaikkiaan niin ihanaa, sitä ei vaan voi sanoin kuvailla. Suureksi herkuksi mun ja kaverini V:n keskuudessa nousi kanapitaleivät (? pita with chicken). Niitä sai meidän hotellin läheiseltä grilliltä tosi edulliseen hintaan ja niitä tuli sitten syötyä muutamat sen kahden viikon aikana. Mitä tää meidän suuri herkku sitten on? Pitaleipää, levitteenä tsatsikia, täytteenä kanaa, salaattia, sipulia ja ranskalaisia. Kuulostaa varmaan ihan järkyttävältä ja mäkin muistan miettineeni ensin, että voiko tommonen nyt maistua miltään, mutta ai herranjumala se oli hyvää!

 

 

Pita with chickeniä en oo syönyt tuon reissun jälkeen uudestaan, mutta uusi rakkaus on jo syttynyt. Kun mä meen bussilla kouluun, mä menen joka päivä erään kreikkalaisen ravintolan ohi. Monta kertaa mä syksyllä mietin, että tuolla pitää joskus käydä ja alkutalvesta siihen sitten tuli viimein tilaisuus. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä – jos näin voidaan sanoa, kun puhutaan ravintolasta ja ruuasta. Tuon reissun jälkeen mä oon käynyt samaisessa ravintolassa neljä kertaa ja joka kerta siellä on yhtä hyvää ruokaa, yhtä ihana tunnelma ja yhtä mukava henkilökunta. Tuossa ravintolassa tulee vaan niin mahtava tunne, siellä soi kreikkalainen musiikki, sisustus on ihana ja siellä vaan kerta kaikkiaan tulee semmoinen tunne kuin olisi tullut ulkomaille.

 

Miks mä sitten kirjoitan tästä aiheesta? Koska mä kävin siellä taas eilen. Ei muuten tarvinnut pettyä tälläkään kertaa – ruokana oli kanasouvlakia, lohkoperunoita, tsatsikia, salaattia ja pitaleipää. Ei ehkä ihan täysin samanlaista kuin pitaleivät, mutta ehdottomasti ihan järkyttävän hyvää. Jos siis joku sattuu Kuopion suunnalla liikkumaan niin suosittelen lämpimästi ja käsi sydämellä ravintola Kreetaa. Kerta kaikkiaan ihana paikka.

Haastetta pukkaa

Tämmönen haaste tupsahti mulle, joten pitäähän sitä sitten vastata! :D

Ohjeet

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista!

Faktat:

1. Mä oon kotoisin Kuopiosta
2. Mä kirjoitin ylioppilaskokeissa 7 eri ainetta, paras arvosana oli M (t: katkera, psykologia lähti paria pistettä vaille L:nä menemään, tuli takasin paria vaille E:nä)
3. Mulla on oma koira nimeltä Oliver, joka on chihuahua
4. Vanhempien luota löytyy myös toinen koira Nette ja kissa Roope

5. Mä oon entinen cheerleader

6. Yläasteella mä keksin, että haluan oppia soittamaan kitaraa ja omistan yhä edelleen kitaran, mutta en osaa soittaa sillä mittään
7. Mä en oo oikein viiniä oppinut juomaan koulustakaan huolimatta, mutta jos viiniä erehdyn ostamaan niin sillon se on ehdottomasti Casa de la Ermita Dulce Monastrellia!-

8. Mulla on syntymäpäivät kesäkuussa

9. Mun haaveammatti pienenä oli Miss Suomi :D
10. Mä oon oikeastaan aika ujo
11. Haluaisin muuttaa isompaan asuntoon

Kysymykset

1. Minkä luonteenpiirteen muuttaisit itsessäsi?
- Tätä piti hetki miettiä, mutta sitten kyllä tupsahti samantien mieleen oikea vastaus. Äkkipikaisuus. Mä hermostun ihan järkyttävän nopeasti ja ihan mistä tahansa, enkä osaa aina pittää kieltäni kurissa, kun joku asia ärsyttää. Nykyään osaan ehkä säästellä sanojani paremmin kuin nuorempana, mutta kyllä mun suusta vieläkin välillä lentelee vaikka millasia sammakoita ihan huomaamatta

2. Rehellisesti, oletko riippuvainen puhelimeen, tietokoneeseen tms. elektroniikkalaitteeseen?
- Aika paljon mä vietän aikaa sekä tietokoneen että puhelimen äärellä, mutta en mä silti kummastakaan riippuvainen oo. Keksin kyllä tekemistä ilman elektroniikkalaitteitakin ja en kuole siihen, vaikka ei olis koko ajan esimerkiksi kännykkä kädessä.

3. Onko sinulla mitään ''feikkiä'' kuten hiustenpidennykset, ripsienpidennykset, rakennekynnet tms?
- Clip-on pidennykset omistan, mutta en käydä niitä kovinkaan usein. Erehdyin ostamaan ne Virosta halvalla, joten laatu on sitten ihan omaa luokkaansa... Tykkään kyllä niistä paljon, mutta ne on niin kamalan vaikeat laittaa, että useimmiten en jaksa vaivautua, kun omilla hiuksillakin kuitenkin rupee tuota pituutta jo olemaan. Geelikynnet mulla on ollut, mutta nekin laitoin Bulgariassa ja hirmu huonolla tekijällä, ne kynnet pilas mun omat kynnet. Mun omat kynnet kasvaa tosi helposti ja tykkään tosi paljon niiden lakkaamisesta ja koristelusta, joten en oo Suomessa kokeillu geelikynsien uudelleen laittoo (siitäkin huolimatta, että mulla olis itelläni tarvikkeet siihen touhuun).

4. Kuunteletko yksin ollessasi sellaista musiikkia jota ei muitten kuullen kehtaisi?
- :D Kuuntelen, mutta en kehtaa tunnustaa, että mitä mä kuuntelen, koska ne on jotakin niin semmosta, mitä en yleensä kuuntele.

5. Lempi TV-sarjasi?
- Nikita! Ah, oon niin rakastunu siihen ohjelmaan! Harmi vaan, että kolmas tuotantokausi ei oo vielä tullu DVD:lle ja en suostu katsomaan sitä netin kautta... Jotenkin siinä on vaan oma fiiliksensä, kun saa katella niitä jaksoja omassa rauhassa miten huvittaa ilman, että pitää ootella uutta jaksoo.

6. Lempi vaatemerkkisi?
- Mä en niinkään seuraa vaatteissa mittään merkkejä, ostan sitä, mikä tuntuu ja näyttää hyvältä. Yleisimmin mun vaatteet on jotain perus Gina, H&M & New Yorker rättejä :D New Yorker on varsinkin mun pahin koukutus, sieltä mä en ikinä poistu tyhjin käsin..
 

7. Musiikkityyli jota et voi sietää?
- Äääh ois hirmu kiva vastata tähän, että mä tykkään kaikesta ja niin pois mutta niin.. En mä tiiä. Mitkään Justin Bieberit, One Directionit sun muut teinitähdet ei oikein mun musiikkimakuun kolahda, mutta en mä näin julkisesti kehtaa niitä hirveesti haukkumaan lähtee.

8. Annatko helposti periksi?
- Joo ja en. Mut saa aika helpotusti suostuteltua millon mihinkin mukaan ja mä oon surullisen kuuluisa siitä, että en osaa sanoo yhtä pientä ei – sanaa.. Toisaalta taas, jos mä jotakin saan päähäni niin en todellakaan luovuta samantien vaan saatan jankuttaa asioista ihan ärsyttävyyteen asti.

9. Mihin kaupunkiin muuttaisit mieluiten?
- Vuosi sitten olisin vastannut Kuopio, nyt vastaan Barcelona. Suomen sisällä mä oon ihan tyytyväinen Kuopioon ja jos en olis lähdössä vaihtoon niin ei mulla kyllä olis mikään kiire täältä mihinkään. Nyt kuitenkin oottelen sitä Barcelonaan muuttoo ja saa nähä miten pahasti se kaupunki tulee mun sydämen viemään... Todennäköisesti mua ei sieltä enää saada takaisin Suomeen, ainakaan kamalan helposti.

10. Missä opiskelet/olet töissä?
- Savonia AMK:ssa opiskelen matkailua

11. Kauan olet pitänyt blogia?
- Tätä blogia vissiin noin kuukauden..? Perustin tän kyllä jo yli vuosi sitten, mutta sillon ei vaan ollu innostusta rueta kirjottelemaan sen kummemmin. Ensimmäisen kunnon blogin perustin joku neljä vuotta sitten ja kirjottelin sitä Tanskan vaihdon ajan, mutta sen kirjoittaminen loppu siihen, kun tulin takaisin Suomeen.

Kysymykset

1. Mikä on haaveammattisi?
2. Missä haluaisit olla 5 vuoden päästä?
3. Onko sinulla lemmikkejä?
4. Lempiaineesi peruskoulu aikana?
5. Haluaisitko asua jossain muualla kuin missä asut?
6. Mikä on lempiruokasi?
7. Lempi vuodenaikasi?
8. Minkä tyylistä musiikkia kuuntelet?
9. Mitä tv-ohjelmia katsot?
10. Mistä luonteenpiirteestäsi pidät eniten?
11. Joko odotat kesää?

Haastan

Mä oon vähän tylsä ja haastan vaan muutaman blogin. Ihan siitä syystä, että en seuraa kovin montaa blogia aktiivisesti ja monissa on se yli 200 lukijaa, joten en viitsinyt rueta kissojen ja koirien kanssa metsästämään noin montaa blogia. Haasteet kuitenkin tupsahti tämmöisiin osoitteisiin:

http://napp0.blogspot.fi/

http://ii-daa.blogspot.se/

http://keepinthedistance.blogspot.fi/

http://aromammutti.blogspot.fi/

Kuulumisia kiireen keskeltä

Tää postaus linjailee aikalailla viime postauksen ajatuksia, mutta kerta ajatukset on taas tän suuntaiset niin näillä mennään. Kamalasti olis kaikkea tekemistä, mutta ei vaan meinais enää millään jaksaa ja kohta mä alan varmaan laskea päiviä kesälomaan.

Tällä viikolla on mm. suunniteltu ensi viikon konferenssia. Oon ehkä siitä jossain sivulauseessa maininnut täälläkin, mutta ensi viikolla olis tiedossa semmonen kansainvälinen terveydenhoitoalan konferenssi, jonne tupsahtaa porukkaa eri maista, yhteensä noin 200 ihmistä on saapumassa paikalle. Tota konferenssia ollaan oltu suunnittelemassa muistaakseni joulukuusta lähtien ja koko ajan siihen on ollut aikaa vaikka kuinka kauan – nyt se oiskin jo ensi viikolla! Konferenssia varten mun pitäisi vielä jostain repiä jakku, hame ja paita. En tosiaankaan tiiä, mistä mä ne ajattelin kaivaa, mutta vielähän tässä kerkeää... Nimimerkillä jätän asiat viime tippaan.

Konferenssin lisäksi myös vaihtoasiat on jopa hieman edenneet eteenpäin. Niitä allekirjoituksia jahdattiin kissojen ja koirien kanssa, jossain vaiheessa meinas jo iskee epätoivo, että ei me saada niitä ikinä ja me ei päästä sinne Barcelonaan. Homma sitten järjestyi kuin järjestyikin, mutta sitten tuli eteen ongelma numero kaksi. Sekä multa että E:ltä puuttui passikuvat. Papereissa luki, että niitten kuvien pitää olla passikuvakokoisia, ei siis passikuvia. Kuultiin kuitenkin, että niitten pitää olla nimenomaan passikuvia ja siitähän se paniikki taas iski, kaikki vielä tuntui taas olevan lomalla yhtä aikaa niin keltään ei voinu kysyä tarkkaa tietoa asiaan.

Kuva-asia kuitenkin selvisi, E kävi ottamassa itelleen uudet passikuvat ja mä marssin meidän vaihdosta vastaavan tyypin juttusille – tai en ehkä ihan kirjaimmellisesti marssinu, se sattui tulemaan käytävällä vastaan ja menin sitten kysymään asiasta. Riittää kuulema, että vien ne passikuvat sitten mukanani Barcelonaan, joten sain annettua ne paperit tälle vaihtovastaavalle mukaan ja ehkä hyvällä tuurilla ne vaihtopaperit on jo lähteneet kohti Barcelonaa!

Tällä viikolla on tullut hieman tuutoroituakin. Mä oon meidän koulun yksi kansainvälisistä tuutoreista (mistä voisin kirjottaa joskus ihan omankin postauksen) ja jotenkin mä oon ajautunu hieman sivuraiteille tosta alkuperästä hommasta, mutta ei se mitään. Joskus sattuman kautta päädyin puhumaan meidän koulutuksesta eräälle lukiolle toisen kv-tuutorin kanssa ja sen reissun jälkeen mulle tarjottiin uutta vastaavaa tilaisuutta, johon mä sitten suostuin. Koska se toinenkin kerta meni ihan kivasti ja ilmeisesti näitä puhujia ei ole ihan liian kanssa, opo sitten pyysi mua tossa pari kuukautta jälleen kerran yhtä tilaisuutta varten ja se tilaisuus oli sitten tällä viikolla. Tällä kertaa ei tarvinnu itse lähteä mihinkään vaan semmonen nelisenkymmentä lukiolaista tupsahti meidän koululle. Kaksi tuntia me niitten tuutorointiin käytettiin ja ihan kivaa oli, vaikka ei kaikki mennytkään ihan niinkuin piti.

 

Kaiken tän hässäkän keskellä kesän tuleva asunnottomuusongelmakin alkaa pikkuhiljaa ratketa, mutta siitäkin ehkä enemmän myöhemmin, kunhan tää asia varmistuu. Opiskelija-asuntoelämälle tosin sanon todennäköisesti hyvästi, ainakin kesän ajaksi. Peukut ja varpaat jälleen kerran pystyyn, että kaikki menee niinkuin pitää :)

 

(Ps. Oon myös kaikesta kiirestä huolimatta alkanut taas liikkua enemmän ja ostin tänään ensimmäisen oman vaa'an! Mittään överilaihdutusta en ajatellu rueta harrastamaan, mutta koska tätä painoo on kertynyt niin yritän vähäsen pudotella painoa ennen Barcelonaan lähtöö - toisin sanoen tää tarkoittaa ihan vaan elämäntapamuutoksia, sillä nää nykyiset tavat.. No, en menis kauheesti kehumaan :D)

Kesähaaveilua

Päivän avainlause: ”Voi kun olis jo kesäloma”.

Viime viikolla tuli käytyä osa 1 naurukuolemasta koulussa, kerta kaikkiaan tuli niin pahat hajotukset kaikkien töiden takia. Tänään sitten tuli naurukuolema osa 2, alkaa vähän tuntua, että muut katsoo jo mua ja mun yhtä kaveria ihan kieroon, kun hekotetaan ihan hysteerisinä joka kerta, kun joku edes mainitsee sanan ”läksyt” tai ”oppimistehtävä”.

Tässä kaiken tohinan keskellä haaveilulla on kuitenkin aikaa. Tietenkin. Näillä näkymin mun kesä näyttää harvinaisen tyhjältä, joten sinnehän on sitten kiva tehdä kaiken maailman suunnitelmia, kun töitäkään ei oo tiedossa. Kesän työttömyys tietysti tarkoittaa myös sitä, että ei oo rahaa tehä kaikkea, mitä haluaisin, mutta jos nyt otetaan semmonen ajatusleikki, että raha ei olis este niin mitäs kaikkea kivaa mä sitten kesäksi keksisinkään..

 

Ihan ensimmäiset ajatukset ei kyllä oikeastaan sitä rahaa edes vaadi. Tän kevään jäljiltä mä oon taatusti niin väsynyt kesään mennessä, että ihan ensimmäisellä loma viikolla mä vaan lepään, enkä tee mittään. Jos aurinko paistaa niin sitten raahaudun rannalle ottamaan aurinkoo ja ihan vain nautin siitä vapauden tunteesta. Mä oon tehny kesätöitä siitä lähtien, kun mä oon ollu 15 ja kieltämättä tuntuu hassulta edes ajatella sitä vaihtoehtoo, että mä en olis kesällä töissä, mutta jos tommonen nyt sitten tapahtuu niin tottakai mä otan siitä ilon irti.

Matkalle lähtökin houkuttais. Mä haluaisin jonnekkin mökille, risteilylle tai vaikkapa ihan ulkomaille. Kreikka kuumottelis mielessä aika pahasti, mutta toisaalta kyllä joku muukin paikka kelpais. Ihan mikä vaan. Tanskassakin olis ihana päästä käymään ihan ajan kanssa – viimeks mä kävin siellä jopa sen verran, että vietin päivän lentokentällä ja sitten matka jatkui kohti Saksaa, ei siinä paljoo Tanskaa ihmetelty. Suomen kiertelykin olisi varmasti ihan huippua. Mua melkein hävettää myöntää, miten paljon mä oon matkustellut Suomen sisällä ja esimerkiksi Lappi houkuttelis ihan kamalasti. Oulu on pohjosin paikka, missä mä oon käyny ja ehdottomasti pittäis kyllä tämä asia saada korjattua!

Kesällä alkaa varmaan myös Espanja hermoilut ihan uudella asteella – nytkin tulee välillä mietittyä, että ei siihen kuitenkaan oo enää kun viisi kuukautta, kun mä oon jo lähdössä sinne Barcelonaan... Kesällä on varmasti vielä paljon asioita, mitkä pittää järjestellä kuntoon ennen lähtöö ja taatusti se lähtö muuttuu konkreettisemmaksi. Sillon pääsee myös katselemaan jo lentolippuja ja viimestään niitten lippujen oston jälkeen toi lähtö muuttuu koko ajan todellisemmaksi...

 

No, mittään suuria suunnitelmia mä en uskalla vielä kesälle tehä, kun ei tosiaan tiiä, että missä mä edes asun kesän ajan – jos saan töitä niin sitten tietysti Kuopiossa, mutta jos en saa töitä niin voi olla, että mä palaan kesän ajaksi taas vanhempien nurkkiin. Saa nähdä.