Opiskelijan riemut ja ilot!

Voi tätä AMK-opiskelijan elämää.

Maanantaina mietittiin M:n kanssa, että onneksi se konferenssi on ohi, koska sitä mietittiin ja stressattiin niin pitkään, viime viikko oli ihan täyttä kaaosta. Viikonloppunakin olin vielä ihan kamalan väsynyt ja lauantaina oli semmoinen migreeni, että en oo ihan äskettäin vastaavaa kokenut. Silloin maanantaina tiedettiin, että onhan tässä vielä koulutehtäviä tehtävänä, mutta isoin työ on takana päin ja kyllä näistä muistakin selvitään.

Tiistaina pilvilinnat sitten kirjaimmellisesti romahti. Oltiin palvelutunneilla ja jo tunnin alussa opettaja oli sanonut, että lopputunnista saadaan sitten semmoinen pieni tehtävä. Me oltiin eletty onnellisessa harjaluulossa, että tuosta kurssista ei tuu oppimistehtävää, mutta ehei, väärässä oltiin! Lopputunnista tosiaan saatiin uusi oppimistehtävä ja koska hermot oli muutenkin jo vähän kireällä, kyllä siinä muutamat kirosanat pääsi suusta ulos ja melkein jo kävi opettajaa sääliksi, kun kaikki oli niin hiton turhautuneita. Sen oppimistehtävän saa sentään tehdä ryhmätyönä ja me M:n ja E:n kanssa saatiin se työ ihan hyvin alulle.

Tuollon tiistaina me ajateltiin, että asiat ei voi mennä tämän pahemmaksi. Eipä. Seuraavana päivänä mä olin kv-tuutorikoulutuksessa yhdessä R:n kanssa ja kesken päivän sitten tuli M:ltä tekstiviesti. ”Saatiin markkinoinnista uusi oppimistehtävä, hyvää päivänjatkoa!” Oli muuten päivä pilalla. Itku meinas oikeesti päästä, mä en vaan jaksa! Näitä tehtäviä vaan tupsahtelee koko ajan lisää joka nurkasta ja aika ei tunnu enää riittävän mihinkään. Mä muistan syksyllä koulua alottaessa, että koko ajan oli tunne siitä, ettei tehtäviä ole hirveästi. Olihan niitä vähän, mutta ei hirveästi. Nyt niitä tehtäviä vaan tupsahtelee koko ajan jostakin, eikä aika vain riitä. Tällä hetkellä mulla on työn alla yksi isompi oppimistehtävä, kaksi pienempää, yksi tuntipäiväkrja, yksi raportti, englannin cv:n ja työhakemuksen korjaus, venäjän läksyt.. Mitähän unohtu. Jotain ihan varmasti.

Jotta tekeminen ei varmasti loppuisi kesken niin tasan viikon päästä minä muutan. Sitä kylläkin ootan ihan innoissani, mutta kieltämättä tehtävien tekeminen muuton keskellä ei ihan kamalasti iske... No, jos jotakin positiivista tästäkin pitää yrittää etsiä niin enää ei ole kuin kuukausi kesälomaan... (Ja ensi viikolla on vappu ja sen jälkeisellä viikolla koulun päättäjäisjuhlat, jee!)