Ruoka on hyvää ja syöminen on kivaa

Ulkona ei paista aurinko, eilen sato vettä, eilen myös kastelin kenkäni ja sukkani lätäköissä ja sää ei varsinaisesti muutenkaan houkuttele. Se ei kuitenkaan minua haittaa, sillä omassa pienessä mielessäni minä olin eilen jossain ihan muualla kuin sateisessa Kuopiossa...

Tästä mun rakkaudesta nimeltä Kreikka on ollut puhetta ennenkin Kreikka-postauksen myötä. Sen suuremmin en siis enää perustele mun rakkauttaa Kreikkaa kohtaan vaan sen sijaan voisin kirjoittaa sanaisen ruuasta. Tällä hetkellä fitnessruokavalio ja -urheilu taitaa olla aika hittijuttu, mutta mä en semmosista kauheasti perustu – en kuitenkaan rupea myöskään haukkumaan, koska en oo asiaan sen suuremmin perehtynyt. Vaikka tuossa pari postausta alempana kehuskelin ostaneeni vaa'an, taisin samalla mainita, että mä en ole mitään himodieettiä vetämässä ja nyt tulee sitten todistusaineistoa.

 

Rakkaus kreikkalaista ruokaa kohtaan syntyi – yllätys yllätys – Kreikassa. Se ruoka oli vaan kerta kaikkiaan niin ihanaa, sitä ei vaan voi sanoin kuvailla. Suureksi herkuksi mun ja kaverini V:n keskuudessa nousi kanapitaleivät (? pita with chicken). Niitä sai meidän hotellin läheiseltä grilliltä tosi edulliseen hintaan ja niitä tuli sitten syötyä muutamat sen kahden viikon aikana. Mitä tää meidän suuri herkku sitten on? Pitaleipää, levitteenä tsatsikia, täytteenä kanaa, salaattia, sipulia ja ranskalaisia. Kuulostaa varmaan ihan järkyttävältä ja mäkin muistan miettineeni ensin, että voiko tommonen nyt maistua miltään, mutta ai herranjumala se oli hyvää!

 

 

Pita with chickeniä en oo syönyt tuon reissun jälkeen uudestaan, mutta uusi rakkaus on jo syttynyt. Kun mä meen bussilla kouluun, mä menen joka päivä erään kreikkalaisen ravintolan ohi. Monta kertaa mä syksyllä mietin, että tuolla pitää joskus käydä ja alkutalvesta siihen sitten tuli viimein tilaisuus. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä – jos näin voidaan sanoa, kun puhutaan ravintolasta ja ruuasta. Tuon reissun jälkeen mä oon käynyt samaisessa ravintolassa neljä kertaa ja joka kerta siellä on yhtä hyvää ruokaa, yhtä ihana tunnelma ja yhtä mukava henkilökunta. Tuossa ravintolassa tulee vaan niin mahtava tunne, siellä soi kreikkalainen musiikki, sisustus on ihana ja siellä vaan kerta kaikkiaan tulee semmoinen tunne kuin olisi tullut ulkomaille.

 

Miks mä sitten kirjoitan tästä aiheesta? Koska mä kävin siellä taas eilen. Ei muuten tarvinnut pettyä tälläkään kertaa – ruokana oli kanasouvlakia, lohkoperunoita, tsatsikia, salaattia ja pitaleipää. Ei ehkä ihan täysin samanlaista kuin pitaleivät, mutta ehdottomasti ihan järkyttävän hyvää. Jos siis joku sattuu Kuopion suunnalla liikkumaan niin suosittelen lämpimästi ja käsi sydämellä ravintola Kreetaa. Kerta kaikkiaan ihana paikka.