Churroilla Barcelonassa

Tässä postauksessa kerroin, että parhaat churrot löytyy Fuengirolassa junakadulta. Vielä tarkennuksena sanottakoon, että tämän paikan nimi on Churros y noodles ja kyseinen kahvila sijaitsee Hostel Nevadan vieressä.

Tänään sitten puolestaan ajattelin jakaa yhden churrokokemuksen Barcelonasta. Oltiin joku viikonloppu jälleen kerran seikkailemassa E:n kanssa ja päädyttiin sitten kävelemään vähän siellä täällä ympäriinsä. Jossain vaiheessa teki mieli hetkeksi pysähtyä ja ruettiin katselemaan, löytyisikö jostain joku kahvila. Puhuttiin myös, että olisi kiva syödä churroja ja tattadaa, kohta meidän eteen sitten ilmestyi pieni kahvila, joka mainosti, että sieltä löytyisi churroja. Jee, tänne me siis mennään!

No, kyseinen kahvila oli oikeasti ihan älyttömän pieni. Siellä oli myyjän tiski ja pikkuinen käytävä ikkunan vieressä, jossa oli meni pöytä ja baarijakkarat. Me ei oltu oikeastaan varmoja, mitä meidän pitää tilata ja miten, mutta saatiin kuitenkin selitettyä myyjälle, että haluttaisiin churroja suklaan kanssa ja sitten siihen juomat vielä päälle. Myyjä hymyili, antoi juomat ja pyysi menemään pöytään istumaan. Sinnehän me sitten mentiin ja vähän ajan päästä saatiin churrot ja suklaat nenän eteen.

Ensimmäinen ajatus oli, että tuosta churrosta kun purasee, niin sitä on taatusti sokerihumalassa tuon sokerimäärän takia. Seuraava ajatus sitten oli, että mitenkähän nuo pitäisi syödä. Pitäisikö nuo churrot dipata tuossa suklaakastikkeessa? Vai onko tuo mönjä juotavaksi? Tuijoteltiin churroja, suklaata ja toisiamme, naurettiin, räpsittiin kuvia ja naurettiin vähän lisää. Olo oli kuin idiootilla ja siinä sitten vähän karisteltiin noita sokereita pois ja varovasti dippailtiin churroja suklaahan. Ei oltu kyllä todellakaan varmoja, mitä tuossa pitäisi tehdä.

Churrot saatiin sitten syötyä ja maksettiin ostoksemme ja häivyttiin kahvilasta ennenkuin myyjä kerkesi siivota sitä meidän pöytää. Varmaan myyjä naureskeli perään, että tyhmät turistit ei osannut edes yhtiä churroja syödä.. :D Tämä suklaakastikejuomemönjä juttu koettiin uudestaan marraskuussa, kun M oli käymässä. Oltiin menossa labyrinttipuistoon ja siinä matkalla sitten käytiin hakemassa kahvit. Tai siis M ja E haki, minä yritin ostaa kuumaa kaakaota. Ilmeisesti sanoin jotain väärin, sillä sain nenäi eteen entistäkin paksumman suklaakiisselin, joka oli niin makeaa, että minä tulin siitä ihan taatusti sokerihumalaan, sen verran pirteä olo sen jälkeen tuli. Huh huh, ei enää toista kertaa!