Mua on aina välillä pyydetty kertomaan mun Espanjan kodeista ja monta kertaa mun on kyllä pitänyt, mutta jotenkin se aihe on sitten aina jäänyt. Jotenkin on tuntunut hassulta rueta kuvaamaan omaa kotia siinä mielessä, että siitä kirjoittelisi blogiin ja en vain ole oikein halunnut sen kummemmin selittää, missä sitä oikein asutaan ja niin pois päin. Nyt kun oon kuitenkin Suomessa ollut jo hyvän aikaa ja selailin Espanja kuvia niin ajattelin, että no, miksipäs ei. Mulla kuitenkin noita kuvia on muutamia mun asumuksista, joten kaipa nuo voi tännekkin heitellä, kun en enää niissä asu.
Fugeen muuttaessahan minä muutin ensimmäisenä hostelliin. Lähtö tuli niin nopeasti, että en kerennyt asuntoa muualta saamaan ja ajattelin, että kyllä minä sieltä hostellista käsin jonkun kodin itselleni löydän. Helpommin sanottu kuin tehty..
Hostellin nimeä en sano, tunnistaa kuka tunnistaa. Huone oli siis todella pieni yhden hengen huone, mutta empä minä sen parempaa odottanutkaan. Huoneessa oli sänky, kirjoituspöytä, pieni vaatekaappi, pieni jääkaappi ja kylpyhuone. Tuo mun laukku ei mahtunut minnekkään ja koska etsin koko ajan asuntoa niin en vaatteita laittanut vaatekaappiin ja yleensä mun huoneen lattia näytti siltä, että tavarat oli tuon alimman kuvan mukaisesti leviteltynä ees taas ja suurinpiirtein hypin ovelta sängylle. Ihan mielenkiintoinen kokemus ja jollain kierolla tavalla mulla on jopa tuota omaa rakasta koppia ikävä.
No, sitten minä sain oman asunnon. Pikkuinen yksiö merenrannalta viidennestä kerroksesta. Naapurissa asui suomalainen perhe, joiden kanssa minä jaoin parvekkeen. En nähtävästi ole älynnyt kuvaa ottaa, mutta mun ulko-ovi oli semmoinen rullattava automaattiovi, mikä on monesti autotalleissa. Oli siinä myös lasiovet, mutta pois lähtiessä laitoin aina sen rullattavan oven siihen eteen ja öisin kans laitoin sen siihen paikoilleen. Tuo asunto oli pieni, mutta kodikas ja mä tykkäsin ihan kamalasti asua tuolla. Olihan tuolta tietysti matkaa Los Bolichesiin, koska tuo oli aikalailla Torreblancan rajalla, mutta kiva tuolta oli kävellä. Maisemat tuli tutuiksi ja samoin myös kaikki kaupat siinä matkan varrella...
Tuommoisissa paikoissa tuli siis asuttua Fuengirolassa ja Barcelonan kämpälle ajattelin pyhittää kokonaan oman postauksensa, koska siitä nyt on muutama sana enemmän sanottavana, niin hyvässä kuin pahassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti