Fiesta de San Juan

Kun mä kuulin, että mä vietän kesän Espanjassa, yksi ensimmäisistä ajatuksista oli, että nyt sitten jää juhannus välistä. Juhannus on yksi mun lempijuhlista Suomessa ja tottakai ajatuskin sen skippaamisesta vähän harmitti. Sittemmin googlettelin vähän ja mulle selvisi, että Espanjassa juhlitaan sittenkin – juhlan nimi on tosin fiesta de San Juan ja sitä juhlitaan vasta sunnuntaina, mutta se vastaa juhannusta! Lueskelin, että ihmiset kokoontuu grillaamaan rannalle, on kokkoo, ilotulituksia ja juhannustaikoja, espanjalaiset nimittäin hyppii nuotion yli ja kävelee keskiyöllä takaperin veteen.

Seuraava ajatus sitten oli taas vähän ikävä – mä kerkeäisin olla Fuengirolassa vain alle viikon ennen juhannusta, mistä mä muka kaivan itelleni juhannusseuraa siinä ajassa? En kuitenkaan jaksanut stressata, koska asioilla on tapana järjestyä. Ajattelin, että vietämpähän San Juanit vaikka yksin, kai siellä rannalla voi jonkun mukaan tunkea. Tässä viikon aikana kuitenkin oon tutustunut mun työkavereihin ja perjantaina mut kutsuttiin myös muiden mukaan viettämään grilli-iltaa San Juanina.

 

San Juanit sitten alkoi lauantaina grillin metsästämisellä. Kertakäyttögrilliä etsittiin, ei löydetty. Sen sijaan löydettiin grillihiiliä ja folioastia, P:llä puolestaan oli joku ritilä kotona, joten ajateltiin, että niillähän me jo parit nakit ja maissit grillataan. Sunnuntaina fiestat alkoi mun ja P:n osalta iltapäivästä, kun mentiin rannalle aurinkoa ottamaan – nyt olisi ihana sanoa, että mä rusketuin, mutta yhyy, empäs sittenkään. Oon ihan punainen ja joka kohtaan sattuu. Ja mä vielä käytin aurinkorasvaa!

Illemmalla päästiin sinne rannalle asti ja kun kuusi suomalaista tupsahtaa paikalle juomien, grillihiilipussin ja foliopaketin kanssa niin ihmetys on taattu. Kaikki tuijotti. Tietenkin tässä vaiheessa tajuttiin, että meillä ei ole sytytysnestettä ja ottimetkin puuttuu. Sytytysnestettä (tai jotaki sytykettä) kysyttiin lähellä majailevilta espanjalaisilta pojilta, mutta heidän the boss puuttui ja ei saatu sitten apua. Myöhemmin nähtiin myös se boss, pieni ja pyöreä poika, joka komenteli muita.

Jossain vaiheessa tajuttiin, että me ollaan oikeasti ihan väärässä paikassa ja lähdettiin hieman kauemmaksi toiselle rannalle, jossa oli enemmän nuorisoa. Tässä vaiheessa myös saatiin sytytyspala joltain espanjalaisporukalta ja saatiin meidän grilliin tulet. Ruuanlaitto ei kyllä onnistunut mitenkään ja lopulta luovutettiin, ja mä ja P lähdettiin syömään kahvilaan, koska siinä vaiheessa oli jo niin kova nälkä.

 

Kahvilassa sitten istuttiin melkein puoleen yöhön asti ja sitten hipsittiin takaisin rantaan. Koska grillausoperaatio oli jo mennyt pieleen niin jotakin San Juaniin kuuluvaa piti silti todistaa – se mereen kävely nimittäin! Se oli kyllä ihan hullua, kahdeltatoista kaikki kerääntyi veden rajaan ja lopulta käveli selkä edellä mereen. Samalla piti myös toivoa jotakin. Mä jätin tuon välistä ja leikin sillä välin paparazzia ja nautin ihan vain tunnelmasta.
 

Mereen kävelyn jälkeen mun ilta olikin oikeastaan ohi. Olin kyllä ensin lähdössä baariin, mutta jätin sitten välistä, koska halusin olla edes joten kuten virkeänä töissä tänään. Ja oli muuten ihan fiksu päätös! Kaiken kaikkiaan eilinen oli kiva päivä (ja ilta), mutta kyllä mä vähän sitä suomalaista juhannustakin kerkesin kaivata. No, ensi vuonna sitten.