Fuengirolaan saapuminen

Kuten jo aiemmin mainittua, perille on siis päästy, ihme ja kumma kyllä. Matka ei mennyt ihan niinkuin piti, mutta eipä se mitään, pääsin tänne asti kuitenkin.

Kyyti starttasi kotipihasta ensimmäisen kerran kuuden jälkeen. Kyllä, luit oikein, ensimmäisen kerran. Kerettiin ajaa noin 30 kilometriä eteenpäin, kun autosta putosi pakoputki paikaltaan ja aika äkkiä piti uukkari heittää, koska ei sillä autolla olisi voinut neljän tunnin ajomatkaa ajaa. Mummo ja ukki onneksi asuu meidän naapurissa, joten ajettiin suoraan niiden pihaan ja otettiin auto lainaan. Kun auto starttasi uudestaan, kello oli 15 yli seitsemän ja mun lento tosiaan lähti 12:05. Onneksi mä olin niin unesta sekaisin, että en tainnut edes tajuta tilannetta kunnolla...

Matkalla tietenkin satoi ja tietyömaita oli ihan kiitettävästi. Jossain vaiheessa meinasi epätoivo iskeä, mutta päästiin kuitenkin Tampereelle asti – tähän väliin tosin semmoinen pieni info, että navigaattorista loppui akku ja ei tiedetty, miten kentälle mennään. Mä suojelin oman puhelimeni akkua viimeiseen asti, mutta se oli pakko välillä ottaa käyttöön, koska ei me muuten oltaisi perille löydetty. Jokainen iPhonen omistaja varmaan ymmärtää tän akun kesto tuskan ainakin jossain määrin.

No, kerkesin kuitenkin koneeseen. Ryanair oli ihan jees, ei mitään valittamista. Ainut vika oli se, että lentokone pomppi tosi paljon, mutta sehän ei nyt tietenkään ollut lentoyhtiön vika, noita turbulensseja tapahtuu muutenkin jatkuvasti lentokoneella matkustaessa. Malagan kenttää vähän jännitin, mutta vaikka se oli iso niin siellä oli kuitenkin koko ajan tosi selvät opasteet ja liikkuminen oli helppoa.

Hupia aiheutti sitten mun taksimatka Malagasta Fuengirolaan:

 

Minä: How long does it takes to go to Fuengirola?

Taksikuski: - kuvittele tähän leveä hymy – Un momento señorita, un momento

- Syvä hiljaisuus, kuski näprää navigaattoria -

Taksikuski: Number? (eli ilmeisesti kadun numero)
Minä: One

Taksikuski: Perdon?
Minä: One.. Uno, uno
Taksikuski: Perdon?? Aaaa, uuuuno!

Taksimatka sujui sitten aika hiljaisissa merkeissä, mä en osannut espanjaa, kuski ei osannut englantia. Pääsin kuitenkin perille, joten ei valittamista tuossakaan :D Ja tuommoseen mä olin varautunutkin, kyllä toi kielitaito (tai sen puute) oli jo tiedossa.

Hostelli on ihan jees ja mitä nyt oon tässä lähiympäristössä kävellyt niin ihan helppo täällä on liikkua. Työpaikalle kävelen ehkä kymmenessä minuutissa ja kauppakin on tuossa parin minuutin matkan päässä. Oon myös jopa vähän yllättynyt siitä, miten vähän mä oon kuullut suomea! Tää hostelli on kyllä ihan täynnä suomalaisia, mutta kaupungilla ja rannalla kävellessä mä törmäsin lähinnä espanjaan, välillä vähän kuului ruotsia ja venäjää. No, eiköhän tilanne vielä muutu, mutta toistaiseksi oon tyytyväinen siihen, ettei täällä nyt ihan pelkkää suomea kuule!

Huomenna sitten alkaa harjoittelu, saapa nähdä, millainen päivä tulee olemaan..