Lähteä vai eikö lähteä?

Maanantaina kirjoittelin paniikkipostauksen aiheesta Fuengirola. Tuon postauksen jälkeen oon selvitellyt asioita (ja ensimmäisenä menin katsomaan lentolippuja Malagaan...) ja tällä hetkellä näyttäisi aika pahasti siltä, että mä ihan oikeasti olen lähdössä. Harjoittelupaikan pomon kanssa ollaan vaihdeltu sähköposteja ja kyllä mä sinne pääsisin, nyt lähinnä on kyse siitä, että saanko mä kaikki käytännön asiat hoidettua ennen ensi viikkoa. Asuntoa olen jo katsellut, eilen tosin meinasi iskeä epätoivo raha-asioiden kanssa. Äsken soittelin Kelalle ja raha-asiat kyllä järjestyy, joten tässä on enää pienen pieni mutta - paperiasiat. Enempää en tästä asiasta viitsi toistaiseksi puhua, mutta sen verran voin sanoa, että paniikki alkaa olla lähellä.

Maantaina alkuillasta mä luulin, että mun ainut tämän viikon stressi on kampaamoaika, mutta suunnitelmat nyt sitten vähän muuttui. Se kampaamoaika muuten on kahden tunnin päästä, enkä vieläkään tiedä, mitä mä tälle mun leijonanharjalle teen... Tuntuu ihan käsittämättömän hullulta, että tasan viikon päästä tähän aikaan mä saattaisin olla jo Espanjassa. En oo yhtään tiedostanut tätä asiaa vielä ja tasasin väliajon päässä pyörii ajatus siitä, että mä oon ihan hullu, jos mä lähden. Toisaalta taas yhtä tasasesti päässä pyörii, että mä oon hullu, jos mä en lähde. Tein niin tai näin, niin hassulta tuntuu silti. Kyllä mä haluan lähteä, siitä ei oo missään nimessä kyse, mutta kai tämmösiä päätöksiä saa silti jännittää? Ehkä mä vaan heitän ne aivot sinne kuuluisaan narikkaan ja alan ihan tosissani suunnitella tätä mun mahdollista lähtöä...

 

(Kuva parin vuoden takaiselta Gran Canarian matkalta, mä tarviin näköjään rantakuvia motivaatioks tän päätöksen tekemiseen..)