Barcelonassa ollaan

Nyt kun kerta Barcelonassa ollaan niin voisi olla aika reissukertomukselle. Järki yrittää kyllä huudella päässä, että hei tyhmä, sä oot Barceonassa ja istut vaan koneella, mutta ei voi mitään. Kamala väsymys vielä päällä matkan jäljiltä ja ehkä pieni shokin poikanenkin on nostanut jo päätään..

Matkaan lähdin siis sunnuntai-iltana kello 23 Kuopiosta kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Matka ei ollut erityisen mukava, väsytti kamalasti, mutta en osannut nukkua. Loppumatkasta kyllä onneksi nukahdin ja sen sitten huomasi kentällä – mä en muista oikeastaan mitään, mitä mä siellä kentällä edes tein :D Ilmeisesti jotenkin silmät ristissä onnistuin kuitenkin tekemään check-inin ja turvatarkastuksessakin kävin.

Koska linja-auto oli kentällä jo viideltä ja kone lähti vasta puoli kahdeksalta, mä kerkesin norkoilla jonkin aikaa tekemättä mitään. Mun täti tosin sattui olemaan samaan aikaan kentällä, joten hänenkin kanssa nopeasti nähtiin ennen koneeseen lähtöä. Mä olin etukäteen melkein varma siitä, että en pystyisi nukkumaan koneessakaan, mutta höpsistä. Kone ei varmaan ollut edes ilmassa, kun mä jo nukuin.

Koneeseen mennessä sattui ihan hauska tapaus, kun joku mies tuli juttelemaan ja kysyi, olenko mäkin menossa Barcelonaan. Ja tämä kysymys tuli siis boarding passin näyttämisen jälkeen siinä tunnelissa, josta pääsee koneeseen. Jos olisin ollut yhtään virkeämpi niin vastaus olisi saattanut olla jotakin muuta kuin ”yes, i am”

Matka meni siis nukkuen ja olo ei ollut vieläkään mikään virkeä Barcelonaan saapuessa. Toisaalta ehkä ihan hyvä vaan, että en ollut ihan täysin valppaana, muuten olisi saattanut pieni paniikki iskeä, sillä se kenttä oli oikeasti iso. Vähän kyllä hermoilin, että miten mä löydän laukun ja miten mä pääsen ikinä sieltä mihinkään, mutta laukku löytyi ja taksinkin sain heti kentän edestä.

Positiivinen yllätys oli, että taksikuski osasi englantia. Hauskaa oli sitten, kun kuski ensin vakuutti tietävänsä, mihin on menossa, mutta lopulta sitten otti ihan perinteisen kartan esiin ja etsi oikean osoitteen sieltä. Muisti vielä varmistella, että ymmärränhän mä, että mun antamassa osoitteessa ei ole mitään hotellia. Joo-o, tiesinhän minä sen.

Pääsin kuitenkin perille ja oikeasta osoitteesta soitin vuokraisännälle, että perillä ollaan, tulisko joku avaamaan oven. Mielessä pyöri tämä espanjalaisten mañana, mañana! - asenne, olin melkein varma, että vuokraisäntä ei ole lähelläkään oikeaa paikkaa, mutta odottelin pihalla ehkä viisi minuuttia, kun hän tuli avaamaan oven.

Kämppä on semmoinen kuin luvattiinkin ja siitä oon tyytyväinen. Suhteellisen iso tämä on ja hyvällä paikalla. Mä raukka en vaan meinaa löytää tästä lähiseudulta mitään, mutta ehkä tämä on vain tätä alun hämmenystä, onhan Barcelona nyt vähän erilainen kuin Fuengirola.. Kämppiksiä mulla siis on periaatteessa kaksi, satunnaisesti kolme. Meitä asuu siis täällä kolme, mutta välillä vierailevana tähtenä on vuokraisännän nuorempi tytär, joka viettää täällä yleensä jonkun yhden tai kaksi yötä viikossa. Eilen hän jo kävi täällä pyörähtämässä, liekkö isä komentanu sen siivoamaan, kun imuri rupesi hurisemaan samantien.. Varsinaisista kämppiksistä olen tavannut vain toisen, ihan mukavan oloinen tyttö, mutta ei puhu sanaakaan englantia. Hupsista :D

Tästä jo mun mainitsemasta alkushokista voisin kirjoittaa myöhemmin vähän lisää, koska asiaa riittää vaikka kuinka kamalasti ja en halua tästä postauksesta tehdä ihan liian pitkää noilla höpinöillä.. Joten, pian aiheesta lisää!

 Tommoset on muuten maisemat mun parvekkeelta!