30 days challenge - day 3

Day 3: Something or someone you miss

Tämä on tällä hetkellä vaikea kysymys, koska mä olen kuitenkin ollut täällä Barcelonassa niin vähän aikaa, että tällä hetkellä mulla on vielä aika moniakin asioita, joita mulla on ikävä. Perhettä ja ystäviä, kotia, lemmikkejä...

Tässä ei ehkä haeta tämmöistä vastausta, mutta uhmaan (taas) sääntöjä ja kirjoitan tästä asiasta silti. Mä en ole aina se kaikista puheliain tyyppi, enemmänkin semmoinen, joka vetäytyy hiljaisempana syrjään, tarkkailee tilannetta ja lopulta möläyttää jotain tyhmää. Mä myös viihdyn omissa oloissani ja mulle ei ole mikään ongelma viettää vaikka viikonloppua yksin. Toki mä viihdyn mulle tärkeiden ihmisten seurassa, mutta mä toisinaan mä kaipaan omaa tilaa. Välillä on ihana, kun saa vaan olla, eikä tarvitse puhua kenellekkään ja voi vaan olla seurassaan.

Siitäkin huolimatta mä kaipaan ihmisten seuraaa päivittäin. En välttämättä niin, että hengailen koko päivän ensin koulussa/töissä ja sitten vielä koko illan jossain kodin ulkopuolella, mutta mä vaan kaipaan ihmisten seuraa. Toki tämä tilanne tulee varmasti muuttumaan koulun myötä, mutta nyt on niin kummallista, kun mulla ei ole täällä juttuseuraa. Kämppikset ei ole oikein kotona (yhtä niistä en oo nähnyt vieläkään) ja vaikka ne olisikin niin eipä me paljoa puhuta, koska ei ole yhteistä kieltä, mitä puhua.

Mä kaipaisin sitä, että saisin vaihtaa edes muutaman sanan jonkun kanssa. Toki mä juttelen päivittäin Skypessä ja Facebookissa ihmisten kanssa, mutta kyllä sitä vähän jo kaipaisi edes jotain pientä small talkin tynkää ihan kasvotustenkin. Joku tietysti ajattelee nyt mielessään, että no mene juttelemaan ihmisten kanssa ulkona, mutta hah hah, ei se niin helppoa ole. Jonkun mielestä ehkä on, mun mielestä ei.

Aika meinaa käydä aika pitkäksi, kun on päivästä toiseen pelkästään omassa seurassaan, eikä oo sitä ihmiskontaktia yhtään. Kyllä mä joka päivä käyn tuolla ulkona kävelemässä ympäriinsä ja kiertelemässä auppoja, mutta ei se nyt siltikään ole vielä sama asia. Tällä hetkellä mä siis todellakin odotan, että koulu alkaa, koska mulla ihan oikeasti hajoaa pää, jos täältä ei rupea pikkuhiljaa löytymään seuraa.