Tän
viikon aikana oikein mikään ei ole mennyt ihan niinkuin olisi
pitänyt, joten sinänsä ei olisi pitänyt yllättyä tästä
passiepisodistakaan. Mä siis olen säilyttänyt passiani töissä,
koska aiemmin asuin siellä hostellissa ja olihan se passi nyt
työpaikalla paremmassa turvassa kuin siellä hostellissa. Nyt se
sitten vain on jäänyt sinne ja vietiin E:nkin passi sinne. Kyllä
me muistetaan ottaa se sieltä pois perjantaina.
Niimpä niin.
No
mitä me sitten tehtiin? Ajateltiin, että kysytään Facebookissa
mun työkavereilta, että onko niillä mun toisen vastuuhenkilön
puhelinnumeroo ja soitettaisiin sitten kyseiselle ihmiselle ja
pyydettäisiin avaimmia. Jotta asiat ei menisi liian helpoksi, niin
mun netti ei toiminut ja eihän me minnekkään Facebookiin päästy.
Mentiin sitten norkoilemaan paikkaan x, koska tiesin, että siellä
on toimiva wi-fi yhteys. Saatiin parikin työkaveria kiinni ja
saatiin lopulta vastuuhenkilön numero ja jopa tavoitettiin kyseinen
ihminen. Sovittiin, että hän antaa meille avaimmet seuraavana
päivänä.
Tämä
seuraava päivä sitten koitti ja saatiin ihme kyllä avaimmet,
vaikka epätoivo meinasikin jo iskeä. Lähdettiin työpaikalle,
tosin mä olin vähän hermona, koska tiesin, että mä en ollut
ikinä ennen avannut kyseistä paikkaa ja sieltä pitäisi ottaa
murtohälytin pois päältä. Olin jo etukäteen varma, että mä
saan vahingossa murtohälytyksen päälle tai jotakin muuta yhtä
jännää. Kuuluisat viimeiset sanat.. Päästiin mun työpaikalle,
mä aukaisin oven ja menin laittamaan hälytyksen pois päältä –
se hälytimpä sitten rupeskin pitämään pientä piippausta. Mä
mietin jo siinä vaiheessa, että joku ei oo nyt hyvin ja olin
soittamassa tälle mun vastaavalle, koska mun logiikan mukaan sen
hälyttimen ei pitäisi piipata sillon kun sen ottaa päältä pois.
Eipä kerennyt sitten vastaava vastata puhelimeen, kun se hälytin
rupeskin jo huutamaan vähintään yhtä kovaa kuin palohälytin.
Ensimmäinen
ajatus oli paniikki – mitä vit.. ihmettä me nyt tehdään? Mä
kertasin päässä mun vastaavan ohjeita, että miten paikka
aukaistaan ja en tajunnut, että mitä mä muka tein väärin!
Hälytin vaan huutaa huutamistaan, mä soitan työkavereita
paniikissa läpi ja itkukaan ei ole enää kaukana, kun mietin, miten
me E:n kanssa istutaan loppupäivä poliisilaitoksella, kun ei osata
selittää tilannetta espanjaksi. Jossain vaiheessa alkushokin
jälkeen tajuttiin, että sen hälyttimen saa kiinni ja kun se huuto
loppu, niin olo vähän helpottui. Huom, vähän. Ei
edelleenkään tiedetty, että mitä tapahtui ja mitä nyt tehdään.
Seisottiin siellä varmasti silmät lautasen kokoisina ja mulla ei
varmaan jalat olisi kantanut kovinkaan pitkälle, jos olisi yritetty
jonnekkin lähteä.
Siinä
sitten pähkäiltiin tilannetta, kun tutun näköinen ihminen
tepastelee sisälle ja ihmettelee meidän säikähtänyttä olemusta
– eräs työpaikan työntekijöistä oli jostain syystä käymässä
tuolla työpaikalla ja oli sitten lähtenyt käymään muualla hetken
ajan, jättäen hälytyksen laittamatta päälle, ilmeisesti hänen
ei pitänyt olla kauan poissa. Hälytys siis oli pois päältä,
mutta minä, neiti Epäonni, menin laittamaan sen takaisin päälle –
enhän mä tiennyt, että se ei oo enää päällä! Jossain
vaiheessa tilanne alkoi jopa huvittaa ja siellä sitten istuttiin
porukalla ja odoteltiin, että tuleeko vartijat paikalle. Ei ne
koskaan tulleet.
Toi hälytys kyllä säikäytti pahemman kerran ja melkein hirvittää ajatuskin siitä, että perjantaina mä oon sulkemassa työpaikan yksin. Onhan se aiemminkin multa onnistunut, mutta kyllä toi hälytys onnistui säikäyttämään pahemman kerran. Tän tekstin kirjoittamisen aikana joku hälytysajoneuvo ajoi tuosta ohitse ja mä meinasin saada jonkun kohtauksen jo senkin takia... Hyh, toivottavasti ei tarvitse kokea vastaavaa enää toista kertaa uudestaan!
No johan on ollut episodi! Löysin sun blogin jokin aika sitten ja nyt luin kerralla kaikki tekstit. Kivalta vaikuttaa sun seikkailusi Espanjassa!
VastaaPoistahttp://www.rantapallo.fi/junailua/
Voi apua, miten sä oot kaiken jaksanut lukea! :D Kiitos kommentista, piristi kyllä päivää entisestään! :)
PoistaMukava lukea blogiasi ja saada ideoita työharjoitteluun !
VastaaPoistaKiva kuulla, että näistä mun jaaritteluista on jotakin iloo ollut ;)
Poista