Rakkaus nimeltä Gran Canaria

 

 

Kaikki tietää mun rakkauden Espanjaa kohtaan, mutta kuinkas moni tietää, mistä se rakkaus lähti liikkeelle? Jotkut ehkä tietää, mutta ei varmaankaan kovin moni.

 

 

Elettiin vuotta 2007, kun eräs kuopiolainen perhe suunnitteli ensimmäistä yhteistä ulkomaan matkaa. Matkakohteeksi valikoitui se perinteinen Gran Canaria ja hotellikin löytyi nopeasti Playa del Inglesista. Matkan piti toteutua helmikuussa ja matkaa oltiin varaamassa tammikuussa. Tämä kyseinen perhe vain oli pikkuisen liian hidas matkan varaamisen kanssa ja kun varaus-nappia painettiin niin viimeinen matka oli juuri viety. Harmitti. Ihan helvetin paljon.

Helmikuun alussa tämän perheen vanhin lapsi sitten oli koulussa ja kesken päivän kotoa tuli puhelu – mene pyytämään rehtorilta vapaata viikoksi, se matka saatiin varattua! Voi sitä riemun määrää. Samaiseen hotelliin oli sittenkin vapautunut vielä sopivasti neljä paikkaa ja matkaan päästiin sittenkin. Sattumalta samalle matkalle, vieläpä samaan hotelliin lähti myös meidän serkkujen perhe.
 

 

Vaikka mä olin innoissani lähdössä niin ensimmäinen lentomatka ei kamalasti houkutellut. Lentokoneessa rupesi sitten pelottamaan ja muistan, että istuin omalla paikallani paperipussi sylissä, oli niin huono olo, kun olin niin varma, että koko kone putoaa ja matka loppuisi siihen. Päästiin kuitenkin Las Palmasin kentälle ja sieltä matka jatkui Playa del Inglesiin. Mä muistan, että mä olin koko matkan Las Palmasista Inglesiin ihan onneni kukkuloilla, tuijottelin vaan palmuja ja mietin, että hitto miten siistiä.

Illalla oltiin hotellilla aika myöhään ja käytiin vain vähän kiertelemässä ja katselemassa paikkoja. Samaisena iltana törmättiin myös kahteen mieheen, joista toinen oli melkoisessa humalassa ja toinen talutti tätä miestä, käpälöiden samalla tämän taskuja ja ilmeisesti kukkaroa tms etsien. Tuosta jäi itelle vähän huono maku suuhun ja tuli vähän sellainen olo, että tälläistäkö täällä nyt sitten on. Vastaavaan ei tullut onneksi matkan aikana törmättyä enää uudestaan.

 

 

Cucaracha-keittiö!

Ensimmäisenä aamuna sitten tutustuin lajiin nimeltä la cucaracha. Kaikkihan muistaa vielä, mitä se cucaracha tarkoitti? Oltiin siis siskon kanssa vielä nukkumassa, kun iskä huutaa keittiöstä, että heittäkää tänne kenkiä ja äkkiä – ei oltu illalla siivottu kaikkia muruja tarpeeksi tarkasti pois ja aamulla tämä pieni ällöttävä ystävämme sitten löytyi lattialta. Yh, se ei tosiaankaan ollut rakkautta ensisilmäyksellä.

 

Voi tuota yläasteaikaista tyyliä...

Matka itsessään oli mukava. Kierreltiin paljon ympäri Inglesiä, oltiin rannalla, makoiltiin altaalla, syötiin hyvää ruokaa, tehtiin ostoksia. Käytiin myös kamelisafarilla ja kyllä, ratsastettiin kameleilla :D Ne oli aika pelottavia otuksia, en välttämättä kokeilisi samaa enää uudestaan. Mereen mä ihastuin aivan täysin ja mä olin jo silloin sitä mieltä, että Gran Canaria on parasta, mitä maa päällään kantaa. Olihan se aika turistirysäpaikka, mutta minä rakastuin pysyvästi ja peruuttamattomasti.

Sittemmin Gran Canarialla on tullut vierailtua useammankin kerran. Parisen kertaa olen myös käynyt siinä vieressä, Tenerifalla, mutta aina olen kuitenkin kaivannut enemmän sinne naapurisaarelle. Veri on vetänyt aina takaisin ja ompa siellä Gran Canarialla tullut ihastuttuakin, aika pahastikin. Manner-Espanjassa en siis ollut käynyt ennen tätä Fuengirolaan lähtöä, mutta nyt voin sanoa, että kyllä tämä manner-Espanjakin on vaan aika ihana. Nyt haluankin päästä käymään mahdollisimman monessa paikassa täällä mantereen puolella ja lähiaikoina suunnitelmissa on vierailut ainakin Malagassa, Marbellassa, Rondassa ja Gibraltarilla. Niistä kuitenkin sitten myöhemmin enemmän.

Ja vaikka nyt täällä mantereella olenkin niin rakkaus Playa del Inglesiin ei ole kadonnut, sinne pitää vielä päästä!

 

 

Kertokaa joku mulle, että minä mä oon aatellu, kun oon pitäny itelläni tuommoista hiustyyliä - vieläpä lukiossa!