Ajankulun mietiskelyä

Tänään kävelin puolilta päivin hyvin väsynein silmin kauppaan ja vaikka sen hetkisessä olotilassa +34 astetta lämmintä ja aurinko kirkkaalta taivaalta ei tuntunut erityisen hyvältä, yhtä asiaa mä jäin miettimään. Maanantaina mä oon ollut täällä kolme viikkoa. Kolme viikkoa. Kysymys kuuluukin, mihin tämä aika on kulunut?

Mä oon aina ollut vähän sellainen, että lasken päiviä millon mihinkin. Millon loma alkaa, millon loma loppuu. Milloin koulu alkaa, milloin on tenttiviikko. Aina löytyy jotakin, johon laskea päiviä tai viikkoja. Nyt sitten oon alkanut miettiä täällä olemista. Maanantaina mä oon tosiaan ollut täällä jo kolme viikkoa, enää on viikko siihen, että mun kaveri tulee tänne. Kun tämä samainen kaveri lähtee, mulla on enää noin kuukausi jäljellä. Ihan järkyttävä ajatus!

Vaikka tänne tullessa tuntui siltä, että kesä on tosi pitkä aika niin ei se nyt kyllä sitä loppujen lopuksi ole. Kaipa sitä nyt sitten vain on jo päässyt tähän arkeen kiinni vähän eri tavalla ja aika on lähtenyt kulkemaan nopeasti. Kavereita mä oon onneksi saanut ja nyt jo tuntuu töihin mennessä siltä, että sinne on oikeasti mukava mennä. Vaikka siellä onkin hiljaista ja aina ei tapahdu mitään niin mulle on sattunut mukavat työkaverit ja päivät ei todellakaan ole tylsiä.

Mä en oikein osaa itsekkään selittää näitä mun ajatuksia, mutta tuntuu vaan hassulta ajatella, että periaatteessa siihen ei ole enää pitkä aika, kun juna rupeaa niin sanotusti kääntymään takaisin kotiin päin. Ihan hölmööhän se on tämmösiä miettiä tässä vaiheessa, kun Fuengirola aikaa on jäljellä vielä vaikka kuinka paljon, mutta aina välillä sitä tekee mieli heittäytyä miettimään asioita vaikeimman kautta.

Tässä kolmessa viikossa on toki tapahtunut muutakin edistystä kuin kaverisuhteiden muodostaminen. Ensinnäkin, mä oon vähän ruskettunut. Toisekseen, mun jalka rupeaa jo parantumaan. Kolmanneksi, mun espanjan taito on parantunut. Yhä useammin mä ymmärrän muiden puheista sen pääpointin, mutta itse en vaan osaa vielä kommentoida mitään. Tavoite kyllä on, että tämän kesän aikana opin puhumaankin espanjaksi edes jotenkin ja edistystä on ainakin se, että kahvilassa ja ravintolassa voin asioida ihan huoletta espanjaksi. Ja pesulassakin osaan jo käydä niin, että melkein koko keskustelu kassan kanssa menee espanjaksi!

Kaikin puolin voin hyvillä mielin väittää, että täällä Espanjassa menee tällä hetkellä oikein loistavasti.