Odottelua, odottelua, odottelua...

Odottavan aika on ihan järkyttävän pitkä. Sitä mieltä mä oon aina ollut ja tuun varmasti myös aina olemaan. Tässä sitä taas odotellaan, eikä mitään tietoa siitä, kuinka kauan tässä pitää vielä odotella...

Odottaminen ja kärsivällisyys ei todellakaan ole mun vahvinta osa-aluetta. Kaikki on aina pitänyt saada nyt heti just samantien, kohta ja vähän ajan päästä ei todellakaan kuulu mun sanavalikoimaan (paitsi sillon, kun pitää lukea tentteihin tai siivota). Mä en malta odottaa yhtään mitään ja odottaminen on ehkä hirveintä, mitä mä tiedän. Varsinkin sillon, kun ei tiedä, kuinka paljon sitä odottamista on jäljellä.

Mitä sitä nyt sitten odotellaan? Vastausta sieltä Fuengirolasta. Eihän tässä nyt sinänsä mikään hätä ole ja en mä oikeastaan edes usko, että sieltä myöntävää vastausta tulee, mutta olis ihan kiva kuulla edes jotain. Jos en pääse sinne niin haluaisin kuulla siitäkin. Ja jos satun pääsemään niin tässä alkaa tulla kiire, koska mä aloittaisin kesäkuun alussa ja kuu kuitenkin vaihtuu ensi viikolla.. No, odottelen vielä tämän viikkoa ja jos ei sitten kuulu mitään niin tuskin tulee kuulumaankaan.

Toinen sitten on se Barcelona. Tänään jo sain jonkun pienen sydänkohtauksen, kun kv-koordinaattorilta oli tullut viestiä otsikolla Euroaulaan lähtijät tms. Ei siellä kuitenkaan mittään erikoista ollu, ei sieltä koulusta ole kuulunut mittään, mutta kv-koordinaattorin mukaan ei tässä mikään kiire olekkaan, kun lähtö on kuitenkin vasta syyskuussa. Joo-o, eihän tässä sinänsä oo kiire, mutta kun mä vaan haluasin jo sen virallisen hyväksymisen sieltä päästä.

No, ei kai se auta kuin odotella. Näiden kahden lisäksi muuten odottelen kesälomaa, joka on neljän tentin päässä... Ja todennäköisesti tällä tai viimeistään ensi viikolla tulee postausta tästä kuluneesta vuodesta, sain tänään kivan idean ja ajattelin sen toteuttaa, kunhan nämä tentit on ohitse.