Kypros

Keväällä 2010 minä yhdessä äidin ja siskon kanssa keksin, että nyt pitää päästä ulkomaille. Siis nyt heti samantien, ei vasta joskus lähitulevaisuudessa. Matkoja tuli jo silloin selailtua suhteellisen aktiivisesti ja niin Rantapallo kuin Napsukin tuli erittäin tutuiksi matkoja katsellessa. Lopulta sitten se matka päätettiin järjestää ja sopiva kohdekkin löytyi. Pafos, Kypros. Äiti ja sisko oli käyneet siellä syksyllä ja kumpikin oli kehuneet niin Pafosta kuin Kyprostakin hirveästi, joten se vaikutti hyvältä paikalta. Hinta oli joku 200e/per naama ja tässä vaiheessa olisi ehkä kannattanut jonkun varoituksen äänen huutaa päässä. Elettiin siis helmi-maaliskuun vaihdetta.

Tämä ei ole tarina siitä, miten meillä oli hirveän kiva rantaloma, oli joka päivä lämmintä yli 40 astetta varjossakin ja kaikki oli huippua. Hauskaa siellä kyllä oli ja mukavaa, ei sen puoleen, mutta aina ei vaan kaikki mene niin kuin Strömsössä.

Jo ennen matkalla lähtöä me mietittiin, että Pafoksella ei ole oikein turistikausi vielä alkanut ja oli kyllä tiedossa, että siellä ei ole kamalan lämmin, mutta kun me haluttiin lomalle silti. Mä lohduttauduin sillä ajatuksella, että on siellä varmasti ainakin lämpimämpää kuin Suomessa. No olihan siellä! Se on sitten eri asia, haluaako rantalomalta +12 lämpöö ja vesisadetta.

Kylmä siis oli. Oikeasti kylmä. Siellä myös sato niin paljon, etten varmasti oo ikinä nähnyt niin kauheeta vesisadetta missään. Itseasiassa siellä satoi niin paljon, että viemärit ei kerenneet vetää sitä kaikkea vettä vaan vedet nousi tielle ja teillä oli nilkkoihin asti (ja vähän ylikin) vettä. Ei kauheasti huvittanut lähteä hotellista ulos :D Autot ei meinanneet kunnolla pystyä ajamaan, ukkonen jyrisi ja vettä tuli koko ajan lisää. Paikalliset sanoi, että se on normaalia, mutta mä olin kyllä oikeasti vähän (lue: aika paljonkin) paniikissa. Se päivä istuttiin hotellissa, edes hotellia vastapäätä olevaan kauppaan ei päässyt.

Ukkonen ja sade muisti meitä myös loppuloman ajan. Yhtenä yönä mä olin yksin hereillä ja jyrisi niin kamalan kovasti ukkonen, että mä olin hyppiä pitkin seiniä sanan kaikissa merkityksissä. Mä pelkäsin tuohon aikaan kuollakseni ukkosta (enää en niin pahasti) ja se oli kyllä jotain niin järkyttävää. Kylmäkin sen viikon ajan oli, eikä tosiaankaan voinut edes harkita tosissaan, että olisi mennyt esimerkiksi uimaan.

 

Kuten jo mainittua, turistikausi ei ollut vielä alkanut, joten kovin monet paikat ei ollut auki ja oikein mitkään ravintolatkaan ei olleet mistään kotoisin. Vähän jo melkein harmitti, että tuli edes lähdettyä, mutta toisaalta, loma on aina loma ja oli siellä kivaakin. Loppulomasta jo aurinkokin jaksoi paistaa ja sinne altaallekkin pääsi (tosin, vesi oli niin kylmää, ettei voinut uida), mutta ei siellä kyllä ruskettunut. Ihan paras mahdollinen kuva Kyproksesta ei siis jäänyt, mutta kyllä mä sinne joskus haluaisin uudestaankin. Tästä reissusta myös opin sen, että matkakohteeseen kannattaa aina tutustua huolellisesti etukäteen!