Ajatuksia Tanskan ajoilta

” - Tämä päivä on ollut todella opettavainen. Meillä oli semmoinen peli kuin ”Mars fra Danmark” eli siinä joku YFU:n tyyppi oli pukeutunut ufoksi ja se ei ymmärtänyt olevnaan tanskaa, mutta vähän englantia. Meidän piti istua paikoillaan (ei saatu liikkua siitä mihinkään) ja neuvoa se syömään, juomana, istumaan ja siivoamaan jälkensä. Eka mä en tajunnut sen pelin ideaa, se vaan näytti hauskalle, mutta sitten mä tajusin sen: Se oli niinkuin me nyt. Me ei osata tanskaa, mutta vähän englantia ja ihmiset taustalta huutelee neuvoja, mutta me ei tajuta. Se ufo ei lakannut yrittämästä, mutta se yritti ja yritti uudestaan nin kauan, että se lopulta osasi, ymmärsi ja oppi. Niin meidän pitää tehdä. - ”

 

” - ja sitten mentiin pelaamaan korteilla. Me istuttiin eri pöydissä ja meille opetettin säännöt. Kun peli alkoi niin me ei saatu puhua mitään toisillemme. Kierroksen voittaja siirtyi aina seuraavaan pöydään ja sama homma alusta.

 

Peli loppui, kun ensimmäinen oli tullut takaisin omaan pöytäänsä. Sen jälkeen meiltä kyseltiin, että huomattiinko me mitään outoa pelin aikana: jokaisessa pöydässä oli alunperin opetettu eri säännöt ja ne muuttui koko ajan pelin aikana. Opetus siis oli, että me mennään uuteen paikkaan omine tottumuksinemme ja niillä on omat tavat, joihin pitää tottua. Ne ei muutu meidän mieleisiksi, mutta ne voi myös joustaa omissa tavoissaan. - ”

 

Tällä tavalla mä olen kirjoittanut päiväkirjaani elokuussa 2009 eli silloin kuin minä olin Tanskassa aloitusleirillä. Tämän samaisen pätkän mä olen kirjoittanut myös mun entiseen vaihtariblogiin, mutta tällä kertaa muokkailin tekstiä hieman, koska edellinen teksti oli kirjoitettu ilman tekstiä ja muutenkin niin hassusti, että teki itsekkin vaikeaa lukea.

 

Miksi mä sitten julkaisen tämän tekstin uudestaan myös täällä uuden blogin puolella? Mun mielestä toi on vaan niin mielettömän hyvin kirjoitettu. Omakehu saattaa haiskahtaa, mutta mä ihmettelen suuresti, että mä olen saanut noinkin järkevää tekstiä aikaan 17-vuotiaana kaiken se myllerryksen keskellä, sillä mun vaihtoaika ei ollut sieltä helpoimmasta päästä. Tuon blogitekstin mä olen kirjoittanut niihin aikoihin, kun mulla on ollut siellä vaikeaa ja kai tuo sitten on omalla tavallaan muistutellut siitä, että asioihin voi ja pitää vaikuttaa itse. Mä en voi olettaa, että muut muuttuu mun takia vaan mun pitää sopeutua uuteen kulttuuriin.

 

Tämän aiheen mä halusin ottaa uudestaan esille, koska neljän kuukauden päästä tähän aikaan mä olen taas uudessa maassa ja vieraassa ympäristössä. Tällä kertaa mulla on hyvä ystävä mukana, mutta silti se koko tilanne on uusi. Vaikka mä väittäisin tietäväni Espanjasta ja espanjalaisista suhteellisen paljon, mä en kuitenkaan täysin voi tietää, millaista se arki Barcelonassa on. Kulttuurishokki tulee varmasti jossain vaiheessa ja mä en edes viitsi valehdella, että uskon kaiken olevan helppoa. Vaikeita hetkiä tulee varmasti, mutta niistä selviää.

 

Mä myös toivoisin, että tämän tekstin lukisi muutkin tulevat vaihtarit, varsinkin lukioikäiset lähtijät. Tietenkään kaikille ei iske pahaa kulttuurishokkia ja asiat voi mennä helpomminkin, mutta koti-ikävä iskee varmasti jossain vaiheessa ja kaikki ei vaan aina voi olla ruusuilla tanssimista. Muita kannattaa kuunnella, mutta me ollaan kuitenkin itse se, joka sen muutoksen tekee. Pitää jaksaa yrittää ja vaikka tuntuu, että koko maailma kaatuu niskaan, pitää vaan silti luottaa itseensä ja jaksaa yrittää.

 

Kun mä sitten syksyllä lähden Espanjaan niin mä toivoisin, että mä itsekkin muistan lukea tämän tekstin uudestaan läpi ja ihan ajatuksen kanssa. Nuo Tanska – päiväkirjat taidan etsiä muutenkin käsiini, veikkasin, että sieltä löytyy muutakin tekstiä, jotka antaa ajattelemisen aihetta...