Koska sydän sanoo niin - niin mitä?

Mitä se sydän nyt sitten sanoo?

Mä en ole ikinä ollut hyvä keksimään nimiä. Aina mä oon kirjoittamisesta pitänyt ihan kamalasti, mutta kun on pitänyt esimerkiksi kouluaineille keksiä nimiä niin mä oon ollut ihan sormi suussa, enkä ole keksinyt mitään. Sama esimerkiksi ryhmien nimien kanssa, puhumattaaan jostain lemmikkien nimistä. Koirien nimet sentään oli helppo keksiä, kun toisen virallinen nimi on Olivier ja toisen Antoinette niin helposti sai väännettyä niistä Oliverin ja Neten.

Kun mä sitten keksin, että nyt minä perustan taas blogin, mulla oli taas sama tilanne. Mulla ei ollut aavistustakaan, että minkä ihmeen mä tämän blogin nimeksi haluan. Mä halusin jotain, mikä kuvastaisi tämän blogin ajatusta ja mun omia ideoita tämän blogin suhteen. Nimeä mä hauduttelin mielessä todella pitkään ja sitten mä vain yhtäkkiä keksin.

 

Koska sydän sanoo niin.

Ja takaisin alkuun – mitä ihmettä se sitten sanoo? Jo vuosi sitten se sydän kovasti huuteli, että maalta pitää päästä jonnekkin isompaan paikkaan, jonnekkin, mistä mä oikeasti pidän. Tarve päästä maailmalle oli ihan mielettömän suuri ja mä vain halusin lähteä ihan minne tahansa. Jo silloin mä tiesin, että mä haluan päästä töihin ulkomaille tai sitten vaihtoon. Jos mä en olisi päässyt syksyllä kouluun, mä en todennäköisesti kirjoittelisi nyt Suomesta.

Euroopan ulkopuolellehan mä en ole päässyt vielä kertaakaan ja mun matkat on pääasiassa olleet näissä ns. perinteisissä turistimaissa, mutta ei se mua haittaa, koska mä tiedän, että mä pääsen lähtemään tulevaisuudessa myös muualle. Matkailu ja matkustelu on ollut mulle aina todella tärkeää ja koska mä pääsin tätä alaa opiskelemaan niin tämä blogin nimi tuntui todella osuvalta. Sydän sanoi, että matkailua pitää päästä opiskelemaan ja mähän pääsin. Nyt se sydän sitten kovasti huutelee, että maailmalle pitää päästä ja sinnehän mä olen lähdössä.











 

Kuulostaa ehkä ihan hemmetin kliseiseltä ja sitä se varmaan onkin, mutta musta tuntuu, että mä oon jokaisella reissulla ollut aina niin paljon iloisempi ja kaikkea muuta kuin mitä mä olen Suomessa. Ja tätäkään ei taas saa ymmärtää väärin - tottakai mä viihdyn myös Suomessa, onhan tämä mun koti maa. Silti kaipuu muualle on vain aina niin kamalan suuri ja Suomessa mä tunnun aina vain odottelevan sitä, että pääsisin lähtemään reissuun, enkä mä osaa oikein olla suunnittelematta mitään matkaa. Aina kun mä tulen edelliseltä reissulta kotiin niin mulla on jo seuraava suunnitelmissa.

Ja tästä saadaankin täydellinen aasinsilta seuraavaan aiheeseen! Aiemmin kirjoittelin siitä, että kesälle on suunnitelmissa matka joko Saksaan tai Itävaltaan, riippuen siitä, mihin mun yksi parhaista ystävistä lähtee harjoitteluun. Nyt se on sitten varmaa, että M lähtee Saksaan, joten sinne käy munkin tieni joskus kesällä. Tarkkaa ajankohtaa en vielä tiedä, mutta sinne on jokatapauksessa päästävä :)

Tän postauksen punainen lanka taisi kadota jo aikoja sitten, mutta siinäpähän sitten katosi. Tähän loppuun nimittäin semmoista pientä ilmoitusluontoista asiaa, että eilen mulla lähti harjoitteluhakemus kohti Fuengirolaa. Nyt olen sitten kytännyt sähköpostia ihan vainoharhaisen lailla ja odotan koko ajan, että tuleeko sieltä vastausta... Toivottavasti tulee, tuo harjoittelupaikka olisi yksinkertaisesti niin unelma!