Lisää oppimistehtäviä? Jee!

Koulussa on aina kaksi ajanjaksoo, mitä oottaa niin innolla kun kauhulla ja jotka varmasti jää mieleen. Ne ajankohdat on ehdottomasti jakson alku ja jakson loppu. Vastoin kaikkea logiikkaa kerrottakoon ensin jakson lopusta – noin viikko-pari ennen jakson loppumista saadaan tietää seuraavan jakson lukujärjestykset. Uusi lukujärjestykset herättää aina suuria tunteita, joko positiivisia tai negatiivisia. Joko istutaan aamusta iltaan koulussa tai sitten seuraava lukujärjestys näyttää rennolta ja koulua ei oo kovinkaan paljoa. Jos koululla istumista on vähän niin siihen liittyy aina jippo. Siis ihan aina. Se jippo on yleensä nimeltään oppimistehtävä.

Mä henkilökohtasesti oon alkanu pikkuhiljaa inhota tuota oppimistehtävä sanaa. Jakson lopussa alkaa sitten aina arvailut, että mitähän oppimistehtäviä tehdään ja miten monta niitä on. Melkein jokaisessa kurssissa tommonen kiva löytyy ja kurssista riippuen ne on sitten eri laajuisia. Jakson alussa kaikki sitten istuu ensimmäisillä tunneilla ihan paiseissa ja miettii, että mitähän kaikkea kivaa tällä kertaa joudutaan tekemään. Ja ensimmäisillä tunneilla sitten yleensä aina saadaankin tietoon oppimistehtävän aihe, mahdolliset ryhmät ja deadline.

Oppimistehtävä ei välttämättä oo aina hirvee – se riippuu ihan hirveesti kurssista. Esimerkiksi asiakaspalvelun kurssilla päästiin tekemään mystery shoppingia ja meidän ryhmä kävi ravintolassa syömässä. Se oli oikeasti kivaa ja semmosen tehtävän voisin tehdä uudestaankin. Elämystuotannossa puolestaan käytiin seikkailemassa päivä Joensuussa ja sekin matka oli tosi kiva. Tietysti kummastakin piti tehdä vielä raportitkin, mutta se nyt sitten on asia erikseen... Talousmatematiikan oppimistehtävästä mä en sitten tykännytkään niin paljon, koska matikka ei oo ihan sitä mun vahvinta alaa. No, siitäkin selvittiin ja kurssiarvosanana oli 4 (asteikolla 1-5, uusinnan kautta tosin meni). Gastronomian historia – tehtävästäkin mä oon pelkästään yhtä mieltä, mutta jätettäköön se mielipide mainitsematta, kun kurssi on kuitenkin jo onnellisesti takana päin :D

Tää jakso sitten alkoi vähän ristiriitaisin tuntein – lukujärjestys näytti ihan siedettävältä, mutta mielessä oli, että tässä on taatusti joku juju, näin helpolla me ei päästä varmasti. Ja ei muuten päästäkkään. Aiemmassa tekstissä jo puhuin tuosta laskettelukeskukselle tehtävästä jutusta. Meidän pitää siis suunnitella heille uusi tuote ja aikaa on ihan järkyttävän vähän, kun taas tekemistä on tosi paljon. Tää tehtävä kyllä itsessään on mielenkiintoinen ja mukava, mutta tekemistä on vaan taas niin paljon. Tänään sitten napsahti toinen oppimistehtävä, joka sekin on varmaan ihan mukava, mutta en tiiä, että missä ihmeen vaiheessa sekin pittäis tehdä... Englanninkurssille joudutaan tekemään esitelmä jostain alueesta ja meijän ryhmälle napsahti Australia ja Uusi-Seelanti. Tosi mielenkiintoinen aihe, mutta kun tää aika...

Kaikkien oppimistehtävien keskellä mä oon myös järjestämässä erästä kansainvälistä konferenssia, joka on kuukauden päästä. Sekin on kyllä ihan mielenkiintosta hommaa ja tän tyylisistä jutuista mä tykkään hirveesti, mutta aika on kyllä niin kortilla ja kalenteriin katsominen saa aikaan lähinnä epätoivoisia tunteita ja ajatuksia. Tähän sitten lisätään vielä kaikki muut kotitehtävät, vaihtohommat, kesätöiden etsiminen yms.. Tekemistä riittää! Tällä hetkellä ootan lähinnä tällä viikolla odottelevaa pitkää viikonloppua ja sen jälkeen rupeen varmaan jo oottelemaan kesälomaa...