Tekisitkö sinä töitä kolmen euron tuntipalkalla?

Jo jokin aika sitten kirjoittelin tänne Espanjan taloustilanteesta tai lähinnä näistä kerjäläisistä, joita Barcelonan kadut on pullollaan. Jos silloin asian miettiminen oli mieltä avartava kokemus niin en olisi kyllä välttämättä arvannut, että olisin pian jälleen tämän asian äärellä, tällä kertaa hieman näkökulmasta mietittynä.

Kysymys siis kuuluu niinkuin otsikossakin sanotaan – tekisitkö sinä töitä kolmen euron tuntipalkalla? Minä voin ihan suoraan sanoa, että en todellakaan tekisi ja epäilisin, että ei tekisi myöskään kovi moni muukiin. Kolme euroa kuulostaa ihan naurettavan pieneltä summalta, enkä minä keksi, miten ihmeessä minä muka eläisin, jos tienaisin vain tuon verran jokaista työtuntia kohden.

Mistä moinen sitten tuli mieleen? Juteltiin tässä joku aika sitten parin kaverin kanssa näistä työtilanneasioista, keskustelussa oli siis mukana mun lisäksi yksi suomalainen ja yksi espanjalainen. Tämä aihe on nyt puhututtanut, koska minä ja E ollaan liikuttu pääasiassa nelosvuoden opiskelijoiden seurassa ja tekevät tällä hetkellä opinnäytetyötä, monet sitten vielä työskentelevätkin siinä samalla. Jotenkin päädyttiin puhumaan aiemmista työkokemuksista ja minä erehdyin sanomaan, että aiemmasta työstäni minä sain noin 8,5 euron tuntipalkkaa, mikä ei tuntunut minun mielestäni vielä kamalan paljolta. Tämä espanjalainen ystäväni sitten totesi työskennelleensä jo parina kesänä kolmen euron tuntipalkalla. Voin kertoa, että siinä kohtaa minun suuni loksahti auki.

Tiedostan kyllä, että kuulostan tässä kohtaa ihan kamalalta hemmotellulta suomalaiselta, joka ei tiedä todellisuudesta mitään – tämä ei ole tarkoitukseni. Kyllähän minä tiesin, että täällä on talousasiat retuperällä, mutta kyllä tuo keskustelu taas hieman avasi silmiä. Tuo keskustelu on palannut useamman kerran minun mieleeni tässä viime päivinä, enkä minä vain pääse tuosta yli enkä ympäri. Puhuttiin tuosta aiheesta enemmänkin ja mm. tämä meidän ystävämme haluaisi ulkomaille töihin, sillä Espanjassa ei yksinkertaisesti ole töitä tai jos on niin niistä saa niin pientä palkkaa, että rahaa vuokraan tai muuhun elämiseen ei jää. Me E:n kanssa todettiin, että täällä Espanjassa kaikki on niin halpaa, mutta ystävämme sitten totesi, että espanjalaisille mikään ei ole halpaa – kun palkka on huono niin jopa ne meidän mielestä niin halvat ruokatarvikkeet kaupassa maksavat paljon.

Tästä päästäänkin aasinsiltana toiseen aiheeseen. Koska rahaa ei ole, kodittomia on paljon ja nämä kodittomat sitten pyörivät tuolla kaduilla. Ihan täysin varma minä en ole, miten tämä asia todellisuudessa menee, mutta tämmöisen tarinan me kuulimme tuon keskustelun aikana – jos joku koditon Espanjassa tulee sinun kotiisi, sinä et voi soittaa poliisia ja pyytää häätämään tuota koditonta tyyppiä pois. Miksi? Koska kyseessä on koditon, joka tarvitsee myös katon pään päälle. Tuo juttu kuulosti niin uskomattomalta, että minä olen miettinyt, voiko tuo ihan oikeasti pitää paikkaansa, mutta toisaalta en keksi mitään syytä, minkä takia meille olisi valehdeltukaan. Ihan uskomatonta, en voi muuta todeta.

Monessa muussa maassa asiat on toki vielä Espanjaakin huonommin, mutta tämmöisten keskustelujen jälkeen minä todella tajuan sanonnan joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Täällä mä oon ihan oikeasti tajunnut, että mulla on Suomessa asiat aika hiton hyvin ja ihan heti en taida valittaa uudestaan muka huonosta palkastani (jos siis töitä tulen vielä edes saamaan).