Tämä postaus on ajastettu.
Mä ihan vilpittömästi luulin, että mä olen kirjoittanut Barcelonan eläintarhassa vierailusta, mutta kun eilen selailin vanhoja blogimerkintöjä ja mietin uusia postauksia niin tajusin siinä, että enhän minä olen tästä reissusta maininnut vielä sanallakaan.
Eli Barcelonan eläintarhassa vierailtiin hieman vajaa kuukausi sitten, kun äiti ja sisko oli täällä käymässä. Mä olin tuota eläintarhareissua miettinyt jo aiemmin, mutta en kokenut mitään suunnatonta tarvetta käydä siellä, joten vierailu oli vähän jäänyt. Äiti ja sisko halusi siellä sitten käydä, joten sinne lähdettiin. Barcelonan eläintarha eli Zoo de Barcelona löytyy Ciutadella puiston yhteydestä ja paikalle pääsee parhaiten keltaisella metrolinjalla. Lähin pysäkki olisi ilmeisesti Ciutadella Vila Olimpica, mutta me jäätiin jo Jaime I pysäkillä kyydistä pois ja käveltiin noin 10 minuutin matka puistoon. Liput puistoon maksoi noin 20 euroa (aikuisten lippu).
Itse eläintarha oli iso ja etukäteen jo olimme lukeneet, että puistoon kannattaa varata koko päivä. Mekin siis lähdettiin liikenteeseen ihan hyvissä ajoin ja oli muuten tosi hyvä tuuri, että sinä päivänä sattui aurinko paistamaan, sillä koko loman ajan tuntui siltä, että aurinko pysyi koko ajan piilossa.. Lähdettiin sitten kiertämään puistoa ja mun henkilökohtainen mielipide on se, että puisto oli tosi sekava. Alue oli jaettu sen mukaan, mistä eri eläimet on lähtöisin ja olihan meillä toki kartta mukana, mutta monta kertaa sitten huomasimme, että monet eläimet olivat jääneet katsomatta ja piti palata takaisin päin.
Eläinvalikoima oli kyllä laaja, sillä puistosta löytyi niin lintuja, leijonia, leopardeja, tiikereitä, norsuja, karhuja, mangusteja... Kaikkea mitä kuvitella saattaa.
Mulle tuli myös joidenkin eläinten mielestä tosi paha mieli, vaikka yleensä en eläintarhoissa eläiten oikeuksien puolesta huutelekkaan. Jotkut eläimet kerta kaikkiaan näytti niin onnettomilta, että mun teki ihan oikeasti pahaa katsoa. Oletan kyllä, että eläimistä pidetään hyvää huolta ja eihän ne olot mitenkään huonoilta vaikuttaneet, mutta silti. Toisaalta taas välillä koettiin jopa pieniä pelon hetkiä - osalla eläimistä aitaukset oli semmoisia, että äkkiäkös ne olisi rutattu tai aitaukset oli niin onnettomat, että niistä pääsee hyppäämään ylitse. Esimerkiksi leijonat olivat vain ihan muutamat metrin päässä ihmisistä ilman mitään aitausta, välissä oli käytännössä joku ns. vallihauta ja kyllähän semmoisen yli yksi leijona hyppää. Mä sitten aloin jossain vaiheessa jo miettiä, miten sarvikuonot karkaa aitauksistaan, leijonat hyppii karkuun jne.. Ei mitenkään mukavia ajatuksia villieläinten keskellä.
Mä pidin ehkä enemmän Fuengirolan eläintarhasta, mutta uskon kyllä, että Barcelonan eläintarhallekkin löytyy kannattajansa. Ja onhan se nyt ihan hieno, joten jos yhtään eläintarhat kiinnostaa niin mukavasti siellä päivä menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti