Mitä tehdä, jos sairastuu Barcelonassa?

Tämä postaus on ajastettu.

Sarjassamme postaukset, jotka on pitänyt kirjoittaa jo aikoja sitten. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja koska tästä aiheesta tuntuu tulevan koko ajan lisää juttua niin kerkeehän tämän nyttenkin vielä kirjoittaa.

Aiheena on siis minun lääkärireissut. Niin kuin jokainen on vähintään rivien välistä voinut lukea niin ei tässä kauheasti ole terveitä päiviä nähty. Sairastelu alkoi jo Fuengirolassa, ensin oli se auringon polttama monsterijalka, myöhemmin sitten flunssa, kuume ja korvatulehdus. Barcelonassa sitten iski mätäpaise, korvatulehdus, korvatulehdus, korvatulehdus ja taas korvatulehdus. Oon nyt tämän viiden kuukauden aikana syönyt vissiin neljät antibiootit ja loppua ei näy – aivan, eilen minä taas kipitin lääkäriin ja korvatulehdushan siellä taas oli. Tällä kertaa antibiootit sentään laitetaan suoraan korvaan.

Minä olisin voinut kaivata tälläistä opastusta Barcelonaan tullessani, joten tässäpä nyt sitten tämmöinen tulisi. Eli kun sairastaa sillä tavalla, että kaipaa lääkärireissua niin mitä pitää tehdä? Minähän en tiennyt, joten aikani tuskasteltuani menin koulussa sihteerin luokse ja kysyin, että minne minä oikein menen. Sihteeri sitten etsi minulle netistä mun osoitteen perusteella lähimmän CAP – aseman. Mikäli minä oon oikein ymmärtänyt niin tuo paikka vastaa terveyskeskusta. Noita CAP – terveyskeskuksia löytyy useampia Barcelonassa ja minä oon käynyt semmoisessa paikassa kuin CAP Manso.

Ensimmäisen kerranhan minä olin ihan hukassa, enkä tiennyt, minne tuolla terveyskeskuksella menen ja kävelin sitten yhdessä E:n kanssa infoon, josta minut komennettiin ensiapuun. Great. Siellä sitten toiseen infoon ja siellä pyysivät nähtäväksi jonkinlaiset henkkarit (mun tapauksessa ajokortti) ja eurooppalaisen sairaanhoitokortin. Noiden kanssa hoitoa saa, muuten ei (siis jos on kansalaisuudeltaan muu kuin espanjalainen). Infossa ne kyselee ensimmäisellä kerralla osoitteen, nimen ja että asuuko Barcelonassa vai onko vain käymässä. Ne ottaa kopiot noista korteista ja joku paperi pitää allekirjoittaa. Ilmottautumisen jälkeen sitten mennään istumaan ja odottelemaan, että joku kutsuu sua. Tämähän on mun osalta aina ollut hupaisaa – yleensä mun sukunimeä ei edes sanota, vaan aina kuuluu vaan vähän epämääräisesti Jenni Jannika. Ensimmäisenä mennään siis sairaanhoitajan vastaanotolle. Sairaanhoitaja kyselee, että mikä vaivaa, kauanko vaiva on jatkunut jne. Tossa vastaanotossa ei yleensä mene kauaa ja yleensä tämä sairaanhoitaja sanoo ”mene takaisin, odota 10 minuuttia ja lääkäri kutsuu sitten”.

No, yleensä se 10 minuuttia on lähempänä tuntia. Jokatapauksessa, taas pitää odotella ja sitten lääkäri kutsuu huoneeseen. Kun sinne asti viimein pääsee, hermot saattaa olla jo aika kireällä, mutta ainakin on päässyt jo sinne asti. Sitten saattaa tulla kielimuuri – yleensä lääkärit ei puhu englantia juuri ollenkaan. Minun vakio on ollut ”tengo dolor aqui” ja osoitan korvaa – eli minulla on kipua täällä. Lääkäri tutkii, toteaa tulehduksen ja ilmoittaa lähtevänsä kirjoittamaan reseptiä. Tässä sitten saattaa taas vierähtää hyvän aikaa eli hyvillä hermoilla kannattaa olla liikenteessä. Lääkkeitä täältä saa ihan taatusti, sitä ei tarvitse pelätä. Mä oon poistunut joka kerta tuolta niin antibioottien kuin särkylääkkeidenkin kanssa, joskus oon saanut jopa kahdet särkylääkkeet.

Lääkkeet saa sitten reseptillä apteekista (yllättävää) ja yleensä mulla on tullut tuolle lääkesatsille hintaa 7-14e, riippuu, mitä ne on mun mukaan tyrkänneet. Kalliiksi ei jokatapauksessa ole tullut ja lääkkeet on kyllä yleensä sen verran vahvoja, että kipua ei tunnu niin pitkään kuin lääke vaan vaikuttaa. Kesällähän yhdet mun lääkkeistä oli morfiinijohteisia, se jo ehkä kertoo jotakin näiden lääkkeiden vahvuudesta...

Lääkäriin on siis suhteellisen helppo päästä, kun vaan löytää sen CAPin. Hammaslääkäri on sitten toinen juttu, sillä ei-espanjalaiset ei täällä pääse julkiseen hammaslääkäriin vaan pitää mennä yksityiselle. Ainakin Barcelonassa kuitenkin on paljon mm. brittihammaslääkäreitä, joten semmoisia googlettelemalla löytyy taatusti joku paikka, jonne voi soittaa ja ajan saa yleensä aika nopeasti.

Summasummarum, jos jotain tapahtuu niin lääkäriin kyllä pääsee nopeasti ja apua saa. Lääkärit eivät puhu paljoa englantia, mutta palvelu on kyllä muuten ystävällistä, joten siitä ei tarvitse olla huolissaan.

Kuvasarjana "näin Jenni 21v syö antibioottinsa". Tuo liila muuten maistui ihan kamalalta jogurtin seassa, tein kuolemaa sen maun kanssa, se vaan ei lähtenyt suusta pois. Seuraavan kerran sitten suosiolla nieleksin kapselini.. Viimeisessä kuvassa puolestaan ensimmäinen Barcelonan lääkärireissu, hieman jos jännitti :)