Turistit Tallinnassa osa 2

Koska tuo edellinen Tallinna postaus uhkasi venyä turhan pitkäksi, ajattelin jakaa tämän postauksen kahteen osaan. Ei tuo reissu nimittäin suinkaan vielä Õllesummeriin ja Hurtsiin loppunut.

Me oltiin jo etukäteen päätetty, että kerta Tallinnaan ollaan tultu niin sieltä ei kyllä rynnätä seuraavana päivänä kotiin. Niimpä me päätettiin seuraavana päivänä lähteä vielä vähän seikkailemaan Tallinnan keskustaan ja tarkemmin sanottuna Virukeskukseen ja Vanhaan kaupunkiin. Myönnettäköön, että tässä suhteessa olin vähän huono bloggaaja, en ottanut pahemmin kuvia. Mielessä kyllä kävi, mutta jotenkin sitä vain kerrankin halusi keskittyä enemmän siihen paikkojen katseluun ihan omin silmin eikä vain kameran linssin lävitse.

Mä en ollut pakannut paljon yhtään vaatetta mukaan (pieni laukku), joten kun se joku urpo edellisenä heitteli kaljat mun päälle, piti mun käydä ostamassa joku uusi neule. Semmoinen onneksi löytyi heti New Yorkerista ja päästiin sitten kiertelemään muitakin kauppoja. Jo ennen kauppojen kiertämistä oli kuitenkin tapahtunut jotain, mikä mua jäi ärsyttämään ihan älyttömän paljon. Oltiin tultu bussista ja menossa kohti Virukeskusta, kun joku epämääräisen näköinen mies pyöri siinä meidän lähistöllä. Se katseli meitä tosi pitkään, hivuttautui koko ajan lähemmäksi ja yhtäkkiä se mies käveli mun vierestä ja yritti napata mun laukun. Mä olin onneksi varautunut tähän ja puristin koko ajan laukusta tosi kovasti kiinni niin se mies ei onnistunut yrityksessään. Ärsyttämään kyllä jäi, mutta ajattelin, että ei noin kävisi uudestaan.

Myöhemmin etsittiin ruokapaikkaa ja päädyttiin loppujen lopuksi (taas) Hesburgeriin. Porukkaa oli ja ikävä kyllä saatiin huomata, että se aiempi mies oli norkoilemassa Hesburgerin ulkopuolella. Kun me mentiin sisälle niin se mies tuli perässä. Mentiin kassoille ja mietittiin, mitä tilataan ja se mies koko ajan norkoili meidän lähellä ja tuijotti meitä ihan suoraan, mutisten samalla jotain venäjäksi. Osoittelikin meitä vähän väliä ja jatkoi sitä venäjänkielistä höpinää. Se kierteli ja kaarteli siinä lähistöllä ja loppujen lopuksi me ei uskallettu vielä tilata mitään, kun ajateltiin, että se mies nappaa meiltä joko kukkaron tai laukun, kun tilataan jotain. Lähdettiin siis pois.

Siirryttiin tällä kertaa McDonaldsiin, mutta koska siellä oli niin paljon ihmisiä, päädyttiin takaisin Hesburgeriin. Se mies oli siellä edelleen, joten käyntiin norkoilemassa pihalla ja eiköhän sitten huomattu, että se mies lähti seuraamaan. Kierreltiin ja kaarreltiin vähän missä sattuu ja sitten livahdettiin takaisin Hesbugeriin, kun oltiin eksytetty se mies jonnekkin. Vähän kyllä oikeasti pelotti, koska se mies näytti siltä, että vetäisee vaikka puukon taskustaan. Ei onneksi tuon episodin jälkeen enää kyseistä miestä nähty uudestaan.

Lopulta päädyttiin sitten takaisin kämpälle, mutta lähdettiin myöhemmin uudestaan seikkailemaan keskustaan ja tällä kertaa päätettiin käydä katsomassa seuraavan aamun reitti satamaan. Siinä seikkaillessa sitten satuttiin löytämään myös Super-Alko ja vaikka mä en henkilökohtaisesti pidäkkään siitä, että blogeissa hehkutetaan alkoholia niin tää on taas sarjassamme Jenni evottaa ja tätä tarinaa ei vaan voi jättää pois. Mä alunperin ajattelin, että käydään vain pyörähtämässä ihan huvikseen kyseisessä kaupassa, mutta kun tajusin taas, miten halpaa siellä on, mä halusin jotain myös ostaa. Yksi näistä ostoksista sitten oli siiderilaatikko. Ensin en meinanut ottaa sitä mukaan, koska asiassa oli kolme muttaa: a) millä mä raahaan sen kämpälle b) millä mä raahaan sen laivaan ja Helsinkiin c) millä mä raahaan sen Kuopioon? No, hätä keinot keksii ja hienosti kannoin siiderini ensin Alkosta keskustaan bussipysäkille, istuin laatikkoni kanssa bussissa ja vielä kotipysäkiltä kämpälle jaksoin raahata pientä vauvaani. Kädet huusi hoosiannaa kämpälle päästyä, mutta tuon reissun jälkeen lähdettiin vielä kauppaan, joten en jäänyt murehtimaan, miten raahaisin laatikon kotiin.

Kuten jo todettua, hätä keinot keksii. Siiderilaatikon heitin matkalaukkuun, vaatteet puolestaan käsilaukkuun. Voin kertoa, että paluumatka oli ihan älyttömän tuskallinen, kun tavarat painoi enemmän kuin laki salli, se siiderilaatikko kun ei ollut mun ainoa ostos tuon reissun aikana. Takaisin kuitenkin päästiin ja Helsingin päässä sain taas norkoilla aikani ennen bussin lähtöä takaisin kohti kotia. Jotenkin sen ajan kuitenkin sai kulutettua ja kotimatka pääsi alkamaan. Vähän Kuopiossa jo meinasi väsyttää kaiken tuon säätämisen jälkeen, mutta loppu hyvin kaikki hyvin – Virossa oli kivaa ja olisi tehnyt mieli lähteä kesän aikana sinne uudestaankin, mutta se nyt sitten vähän jäi. Katsellaan ensi kesänä uudestaan.

Sattuiko joku muukin olemaan noilla kyseisillä festareilla tänä kesänä?