Kun koulumotivaatiota ei ole

Viime syksy ja talvi oli koulun osalta mulla melkoista pelleilyä, kiitos Barcelonan. Tunteja oli vähän miten sattuu ja koska opettajat eivät mua ja E:tä tunnistaneet, eivätkä osanneet meidän perään kysellä, ei kaikilla tunneilla tullut käytyä. Kun tuommoiseen menoon tottui, voin kertoa, että motivaatio ei ollut ihan huipussaan sitten Suomessakaan. Jotenkin mä kuitenkin rämmin kevään loppuun asti ja kesälomalle pääsy oli helpotus, koska ensimmäistä kertaa vuosiin, mulla ei ollut kesätöitä, sain ihan vain lomailla. No, toki oli ne kesäkurssit, mutta ajattelin koko ajan, että mä teen sitten joskus ennen kuin loma loppuu.

Kesä meni, koulu alkoi. Miltäs koulu on nyt sitten syksyllä maistunut?

Ihan rehellisesti sanottuna, iltaisin ahdistaa rueta nukkumaan, kun tietää, että seuraavana päivänä on koulua ja aamuisin herätyskellon soitua jään vaan makaamaan hetkeksi sänkyyn ja mietin, että viitsisinkö tänäänkin olla kotona tai skipata edes jonkun tunnin.

Mitään motivaatiota ei siis yksinkertaisesti ole. Tämä motivaation puute on sitten ihan monen tekijän summa ja en oikein itsekkään tiedä, mistä tätä ongelmaa lähtisi purkamaan. Suurin ongelma on ehkä se, että tekemistä on todella paljon. Koska olin viime syksyn poissa, minulla on paljon toisen vuoden kursseja tekemättä. Tällä hetkellä minulla on mm. taloushallintoa ja ruotsia, jotka tuntuvat ihan ylitsepääsemättömillä, koska en vain osaa.

Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: en vain osaa. Kaikki matematiikkaan vähänkään liittyvät kurssit menee ihan penkin alle. Jollain ihmeen konstilla sain ekana vuonna talousmatikan kurssin läpi, mutta viime keväänä sitten tuli kannattavuus ja hinnoittelu, jonka tenttiä en edes uskaltanut keväällä tehdä. Nyt sitten en enää muista siitä mitään ja tentti on edelleen tekemättä. Tässä jaksossa on myös sitä jo edellä mainittua taloushallintoa ja kansantaloutta, enkä minä ymmärrä niilläkään kursseilla mitään. En oikeastaan jaksa edes yrittää, kun en ymmärrä, vaikka yrittäisin.

Sitten on ne rästikurssit ja -tentit. Kursseja pitäisi jouluun mennessä tehdä itsenäisesti ainakin viisi, tenttejä puolestaan on rästissä kolme. Kaikki kolme rästitenttiä on todella vaikeita ja kahta niistä olen kokeillut jo kaksi kertaa ja nyt on enää viimeiset suorituskerrat jäljellä, muuten menee kurssit uusiksi.

Yksi näistä kolmesta rästitentistä on espanja. Kyllä, luit oikein, espanja. Mä en pääse sitä hemmetin kurssia läpi, en sitten mitenkään. Tällä viikolla kävin sen uusimassa ja tänään tuli opelta viesti, että sori, ei mennyt läpi, millon teet uudestaan.

Stressiä lisää myös se, että Savoniassa restonomien koulutusohjelman opetussuunnitelma muuttui ja tämän vuoden aikana pitäisi saada tehtyä nuo toisen vuoden kurssit, koska niitä ei myöhemmin enää järjestetä semmoisena, että ne kävisi meidän vuosikurssin opetussuunnitelmaan.

Tässä kaikessa päästäänkin sitten siihen, että mun tekisi mieli lopettaa koko koulu. Moneen kertaan olenkin todennut, että jos minulla olisi joku varasuunnitelma niin olisin jo lopettanut. Mutta kun ei ole töitä tai toista koulua ja opintolainaakin on, niin ei sitä voi vaan marssia kansliaan ja kirjoittaa erolappua.

Kaikki nuo kurssijutut ei ole syypäitä tähän motivaation lopahtamiseen vaan myös se, että tällä hetkellä koko koulutus tuntuu ihan hölynpölyltä ja ihan turhalta. Mä oon kuullut ihan liikaa viime aikoina siitä, miten restoilla ei ole oikeasti ole töitä ja onhan tuo tullut itsekkin todettua, että vaikka töitä oon hakenut joulukuusta lähtien niin työhaastatteluita on kertynyt vain neljä, mutta töitä ei ole irronnut. Vähän pistää miettimään, että mikähän se tilanne on sen jälkeen, kun tuosta koulusta saa paperit pois.

Kyllä mä tämän koulun loppuun ajattelin käydä ja yritän ajatella, että keväällä helpottaa (no, helpottaa ja helpottaa, sitten alkaa opparistressi entistä pahempana). Ehkä se kadonnut motivaatio palailee joskus takaisin.