Seikkailu Charles de Gaullessa

Tämä postaus on kirjoitettu osittain kesäkuussa Charles de Gaullen kentällä ja osittain pari kuukautta myöhemmin kotona oman koneen ääressä, joten jos aikamuodot tai jokin muu töksähtelee kamalasti, siinä on selitys asialle. Yritin kyllä lukea tuon läpi, että se kuulostaisi järkevältä, mutta nojoo..

Päivän note to self: kierrä Pariisi kaukaa. Todella kaukaa.

Kun me varattiin lennot, mua vähän arvelutti tieto siitä, että lennetään Malagaan Pariisin ja nimenomaa Charles de Gaullen kautta. Mä olin kuullut paljon tarinoita kyseistä kentästä, niin positiivista kuin negatiivistä. Ehkä enemmän sitä negatiivistä. Ajattelin kuitenkin, että ehkä se ei ole niin paha, ehkä siellä ei eksy ja ehkä se on parempi kuin miltä kuulostaa.

As if.

Lento Helsingistä Pariisiin meni hyvin. D-terminaalista F-terminaaliin päästiin (pienen seikkailun jälkeen) hyvin, mutta sitten alkoi turhauttaa. Kauppoja ei oikein ollut, ruokaa ei saanut mistään, ei myöskään juomista. Vessat haisi ihan kamalalta. No, matkailu avartaa ja niin päin pois, joten siellä sitä kökötettiin. Päästiin kuitenkin myös Malagaan ja kaikki oli hyvin. Pariisi unohdettiin hetkeksi.

Sitten koitti lähtöpäivä. Mua kyrsi jo valmiiksi ajatus noin 30 tunnin matkasta ja asiaa ei auttanut meidän matka Benalmadenasta Malagaan, kun kuski totesi, että Ranskassa on muuten alkanut lennonjohdon lakko ja osa lennoista on peruttu. Siinä kohtaa alko ekan kerran vähän jännittää ja jännitys vaan kasvoi, kun päästiin kentälle ja heti ensimmäisenä tuli kuulutus "Ranskassa lakkoillaan, olkaa hyvä ja tarkistakaa lentoyhtiöltänne lentonne tiedot". Minä soitin E:lle ja M:lle Suomeen, pyysin katselemaan netistä tilannetta ja kipitin sitten Air Europan tiskille ja kyselin tilannetta. Everything is fine, your flights are not cancelled.

Päästiin siis Pariisiin, löydettiin tiemme F:stä D:hen ja sitten tajuttiin, että mehän ei saada tehdä check-iniä kuin vasta aamuyöstä (CDG:llä oltiin joskus kymmenen maissa illalla, lento lähti seitsemältä aamulla). Infopisteessä kuitenkin sanottiin vielä kahteen kertaan, että saadaan mennä norkoilemaan yöksi check-inin alueelle, siellä olisi kuulema myös turvallisempaa, kun sinne ei enää yöllä pääse noin vain. Siellä sit maattiin onnellisena sohvalla, mä olin ostanut kirjankin itselleni ja ajattelin, että meneehän se yö näinkin. Syömistäkin oltiin yritetty hakea ja minä olin omilla ranskan taidoillani yrittänyt saada ostettua jostain pienestä kioskista sämpylät, mutta eihän siitä mitään tullut. En tiedä, mitä mä lopulta tilasin, mutta jotkut sämpylät sentään saatiin. Vaikka eihän ne todellakaan koko yötä nälkää poissa pitäneet.. Jossain vaiheessa samaan paikkaan tupsahti koneellinen suomalaisia, niitten lento oli peruttu. Jännitys nosti päätään - peruttiinko se lento sen lakon takia? Ei ollut kuitenkaan kyse siitä vaan lentokoneessa oli tekninen vika ja näinollen se koneellinen suomalaisia jäi myös CDG:lle jumiin.

Kaikki oli meidän osalta kuitenki hyvin, kunnes vartija tuli karjasemaan (kirjaimmellisesti), että ei saada olla siellä missä ollaan, ulos vaan. Lähdettiin sitten sieltä alueelta vähän tyhmänä pois, koska alunperin siellä sai olla. Myöhemmin kuultiin, että joitakin suomalaisia oli jopa uhattu poliisilla, jos ne ei lähde sieltä pois. Siirryttiin sitten muualle, mutta kun kentällä on edelleen se koneellinen suomalaisia ja monia muita, joiden lennot on peruttu niin penkkitila oli vähissä. Kaikki kaupat oli kiinni ja myöhemmin myös vessat laitettiin lukkoon. Ihan uskomatonta.

Vähän jo itketti ja nauratti, kun kaikki suomalaiset maattiin samalla penkkirevillä, osa jaksoi taistella ”Finnairin” infopisteen kanssa yli puolille öin hotellipaikasta (koska siellä oli se lakko, kaikki hotellit ja hostellit oli täynnä, mihinkään ei päässyt). Oli kamalan kylmä, meidän ohitse meni ehkä sata kertaa samat kaksi koditonta ja kieltämättä olo ei ollut sellainen, että tekisi mieli kamalasti nukkua, kun tavarat oli kuitenkin siinä vieressä koko ajan ja niitä ei haluttu jättää vartioimatta. Aamuyöstä sitten viimein päästiin takaisin check-inin alueelle ja päästiin takaisin sohville, mutta mulla ei ainakaan tullut nukkumisesta vieläkään mitään. Kun sitten en ollut syönyt enkä juonut enkä myöskään nukkunut niin olo alkoi olla todella kiukkuinen siinä vaiheessa, kun sitä check-iniä saattoi rueta tekemään.

Saatiin kuitenkin tehtyä check-in sekä turvatarkastus, porttikin löytyi sitten lopulta ihan nopeasti. Finnairin kone oli pieni ja kylmä, mutta pysyi ilmassa ja me päästiin onnellisesti, mutta väsyneesti takaisin Suomeen. Toki nämä asiat olisi voinut tapahtua ihan millä tahansa muullakin kentällä, mutta mulle jäi kyllä niin kylmä kuva koko CDG:stä, että en taatusti sitä kautta lennä jatkossa, jos ei ihan pakko ole.

Oottekos te seikkaileet CDG:ssä, oliko millainen kokemus? Muhun saa valaa uskoa siitä, että tuolle kentälle voi antaa vielä toisen mahdollisuuden!