Tämä postaus on kirjoitettu osittain
kesäkuussa Charles de Gaullen kentällä ja osittain pari kuukautta
myöhemmin kotona oman koneen ääressä, joten jos aikamuodot tai
jokin muu töksähtelee kamalasti, siinä on selitys asialle. Yritin
kyllä lukea tuon läpi, että se kuulostaisi järkevältä, mutta
nojoo..
Päivän note to self: kierrä Pariisi
kaukaa. Todella kaukaa.
Kun me varattiin lennot, mua vähän
arvelutti tieto siitä, että lennetään Malagaan Pariisin ja
nimenomaa Charles de Gaullen kautta. Mä olin kuullut paljon
tarinoita kyseistä kentästä, niin positiivista kuin negatiivistä.
Ehkä enemmän sitä negatiivistä. Ajattelin kuitenkin, että ehkä
se ei ole niin paha, ehkä siellä ei eksy ja ehkä se on parempi
kuin miltä kuulostaa.
As if.
Lento Helsingistä Pariisiin meni
hyvin. D-terminaalista F-terminaaliin päästiin (pienen seikkailun jälkeen) hyvin, mutta sitten
alkoi turhauttaa. Kauppoja ei oikein ollut, ruokaa ei saanut mistään,
ei myöskään juomista. Vessat haisi ihan kamalalta. No, matkailu
avartaa ja niin päin pois, joten siellä sitä kökötettiin.
Päästiin kuitenkin myös Malagaan ja kaikki oli hyvin. Pariisi
unohdettiin hetkeksi.
Sitten koitti lähtöpäivä. Mua kyrsi
jo valmiiksi ajatus noin 30 tunnin matkasta ja asiaa ei auttanut
meidän matka Benalmadenasta Malagaan, kun kuski totesi, että
Ranskassa on muuten alkanut lennonjohdon lakko ja osa lennoista on
peruttu. Siinä kohtaa alko ekan kerran vähän jännittää ja
jännitys vaan kasvoi, kun päästiin kentälle ja heti ensimmäisenä
tuli kuulutus "Ranskassa lakkoillaan, olkaa hyvä ja tarkistakaa
lentoyhtiöltänne lentonne tiedot". Minä soitin E:lle ja M:lle
Suomeen, pyysin katselemaan netistä tilannetta ja kipitin sitten Air
Europan tiskille ja kyselin tilannetta. Everything is fine,
your flights are not cancelled.
Päästiin siis Pariisiin, löydettiin
tiemme F:stä D:hen ja sitten tajuttiin, että mehän ei saada tehdä
check-iniä kuin vasta aamuyöstä (CDG:llä oltiin joskus kymmenen
maissa illalla, lento lähti seitsemältä aamulla). Infopisteessä
kuitenkin sanottiin vielä kahteen kertaan, että saadaan mennä
norkoilemaan yöksi check-inin alueelle, siellä olisi kuulema myös
turvallisempaa, kun sinne ei enää yöllä pääse noin vain. Siellä
sit maattiin onnellisena sohvalla, mä olin ostanut kirjankin
itselleni ja ajattelin, että meneehän se yö näinkin. Syömistäkin
oltiin yritetty hakea ja minä olin omilla ranskan taidoillani
yrittänyt saada ostettua jostain pienestä kioskista sämpylät,
mutta eihän siitä mitään tullut. En tiedä, mitä mä lopulta
tilasin, mutta jotkut sämpylät sentään saatiin. Vaikka eihän ne
todellakaan koko yötä nälkää poissa pitäneet.. Jossain
vaiheessa samaan paikkaan tupsahti koneellinen suomalaisia, niitten
lento oli peruttu. Jännitys nosti päätään - peruttiinko se lento
sen lakon takia? Ei ollut kuitenkaan kyse siitä vaan lentokoneessa
oli tekninen vika ja näinollen se koneellinen suomalaisia jäi myös
CDG:lle jumiin.
Kaikki oli meidän osalta kuitenki
hyvin, kunnes vartija tuli karjasemaan (kirjaimmellisesti), että ei
saada olla siellä missä ollaan, ulos vaan. Lähdettiin sitten
sieltä alueelta vähän tyhmänä pois, koska alunperin siellä sai
olla. Myöhemmin kuultiin, että joitakin suomalaisia oli jopa uhattu
poliisilla, jos ne ei lähde sieltä pois. Siirryttiin sitten
muualle, mutta kun kentällä on edelleen se koneellinen suomalaisia
ja monia muita, joiden lennot on peruttu niin penkkitila oli vähissä.
Kaikki kaupat oli kiinni ja myöhemmin myös vessat laitettiin
lukkoon. Ihan uskomatonta.
Vähän jo itketti ja nauratti, kun
kaikki suomalaiset maattiin samalla penkkirevillä, osa jaksoi
taistella ”Finnairin” infopisteen kanssa yli puolille öin
hotellipaikasta (koska siellä oli se lakko, kaikki hotellit ja
hostellit oli täynnä, mihinkään ei päässyt). Oli kamalan kylmä,
meidän ohitse meni ehkä sata kertaa samat kaksi koditonta ja
kieltämättä olo ei ollut sellainen, että tekisi mieli kamalasti
nukkua, kun tavarat oli kuitenkin siinä vieressä koko ajan ja niitä
ei haluttu jättää vartioimatta. Aamuyöstä sitten viimein
päästiin takaisin check-inin alueelle ja päästiin takaisin
sohville, mutta mulla ei ainakaan tullut nukkumisesta vieläkään
mitään. Kun sitten en ollut syönyt enkä juonut enkä myöskään
nukkunut niin olo alkoi olla todella kiukkuinen siinä vaiheessa, kun
sitä check-iniä saattoi rueta tekemään.
Saatiin kuitenkin tehtyä check-in sekä
turvatarkastus, porttikin löytyi sitten lopulta ihan nopeasti.
Finnairin kone oli pieni ja kylmä, mutta pysyi ilmassa ja me
päästiin onnellisesti, mutta väsyneesti takaisin Suomeen. Toki
nämä asiat olisi voinut tapahtua ihan millä tahansa muullakin
kentällä, mutta mulle jäi kyllä niin kylmä kuva koko CDG:stä,
että en taatusti sitä kautta lennä jatkossa, jos ei ihan pakko
ole.
Oottekos te seikkaileet CDG:ssä, oliko millainen kokemus? Muhun saa valaa uskoa siitä, että tuolle kentälle voi antaa vielä toisen mahdollisuuden!
Hui mikä koettelemus! Mulla olis varmaan tullut itku tuolla.. En erityisemmin pidä lentokentillä odotteluista ja pitkistä vaihdoista, varsinkaan jos ne sijoittuu ilta/yöaikaan. Tuosta CDG:stä en kyllä minäkään ole kuullut ikinä mitään hyvää. Sen takia kun on tullut katottua lentoja niin skippaan aina ensimmäiseksi ne, joissa ehdotetaan vaihtoa tuolla. Siellä kuulemma matkatavaroiden hävittäminen on myös enemmän sääntö kuin poikkeus. :D Luulisi, että kun paikka on vuosia saanut huonoa palautetta, että asialle tehtäsiin jotain? No, ehkä se on se ranskalainen ylpeys, ei kehdata myöntää että parannettavaa olisi.. :P
VastaaPoistaJoo ei ollut kyllä itku itelläkään kaukana, niin älytöntä tuo oli. Olin kyllä etukäteen varautunut siihen, että ranskalaiset ei puhu englantia, mutta kyllä se ärsytti, kun yritit selvittää asioita niin ihmiset kattoo sua vain kun jotain idioottia, eivätkä todellakaan ymmärrä, mitä niille yrittää selittää. Omat ranskankaan taidot kun ei tuohon lentokenttäsanastoon oikein taivu :D
PoistaTuo matkatavaroiden häviäminen jännitti kyllä kans todella paljon, varsinkin takaisin päin tullessa, koska oltiin tosiaan kymmeneltä illalla CDG:llä ja jäätiin sinne aamuun asti, ja meidän jatkolento oli eri lentoyhtiön kuin Malagasta lentäessä. Laukkuja ei siis tarvinnut poimia siinä välissä vaan ne siirtyi automaattisesti seuraavaan koneeseen, mutta kun niitä Helsingissä odoteltiin niin olisin voinut lyödä vaikka oman pääni pantiks, että ne laukut ei tuu perille asti :D Onneks tulivat, mutta oon kuullut todella paljon juttua, että laukut häviää siellä todella helposti, joten meillä tais käydä hyvä tuuri, kun eivät hävinneet kumpaankaan suuntaan lentäessä.
Ja joo, on kyllä kumma, että tolla kentälle ei tehdä mitään, vaikka varmasti kaikilla on tiedossa, että tuota kenttää inhotaan. Ihan älytöntä. No, tulipahan nyt itekkin koettua, että jatkossa vaihtolennot ei mee tuota kautta vahingossakaan :D
Voi mikä seikkailu! Mutta onneksi perille pääsitte. Pelkäsin jo, että lakon takia missasitte jatkolennon ja jäitte jumiin pidemmäksikin aikaa tuonne vaihtokentälle - vaikka yön yli odottaminen taisi ollakin jo ihan tarpeeksi kamala kokemus! On jotenkin tosi jännä, miten eri tavalla eri kentillä suhtaudutaan nukkuviin ja odottaviin matkustajiin. On kuitenkin aika hurjaa, että matkalaisia häädetään pois lentoasemilta, etenkin jos siellä on ihan rauhassa ja kiltisti. Monilla lentokentillä on mielestäni ihan yleinenkin näky, että ihmiset nukkuvat ja makoilevat "nurkissa", joissakin suurissa vaihtokohteissa esim. Saksassa on ihan vartavasten tehtyjä makoilualueita, lepotuoleja, ja Helsinki-Vantaallakin taitaa olla semmonen "koppi", jonka voi vuokrata ja nukkua siellä...mutta tietenkin ensin pitää päästä siitä checkinistä ja turvatarkastuksesta toiselle puolelle, mutta nykyisin se kaiketi onnistuu aika monen lentoyhtiön osalta aikasemminkin kuin pari tuntia ennen lennon lähtöä...en oikein tiiä, kai se riippuu siitä lentokentästä, että päästetäänkö sinne toiselle puolelle sitten...itselläni on hyviä kokemuksia vaihtolentokentistä, mutta älyttömän pitkiä yön yli olleita vaihtoja ei oo tosin tullut koettua, joten se voi selittää hieman hyvää tuuriani.
VastaaPoistaJoo melkosta seikkailua kyllä oli.. Sisällähän me onneksi oltiin, mutta siinä vieressä oli ulko-ovi ja kun porukkaa ravasi jatkuvasti sisälle ja ulos niin siinä kävi tosi inhottava veto koko ajan. Rohkeimmat nukkuivat laukkujensa päällä siellä lattioilla, mutta mä en uskaltanut, kun siellä ei tosiaan ollut vartijoita ja niitä kodittomia ravasi eestaas niin pelkäsin, että tavarat lähtee käveelemään. Toi oli kyllä munkin mielestä outoa, että saatiin tehdä check-in vasta pari tuntia ennen lennon lähtöä (tais olla jopa lähempänä puol kuutta, lento lähti seitsemältä), koska meillä oli joku 7-8h odotus menosuunnassakin ja sillon saatiin tehdä check-in samantien, kun CDG:lle saavuttiin. Toki tähän saattoi vaikuttaa myös se, että mennessä oltiin CDG:llä päivällä/alkuillasta ja takas tullessa se oli tosiaan tuo yöaika.
VastaaPoistaKaamee kenttä jokatapauksessa, mäkin oon ennenkin lentoja vaihtanut ja norkoillut kentillä pitkiä aikoja, mutta tuo CDG:n kokemus oli jotain ihan omaa luokkaansa :D