Home, it's where the heart is

Mistä huomaa tulleensa vanhaksi? Siitä kun jatkuvasti ihmettelee sitä, miten nopeasti aika on mennyt. Kyllä mä jo aiemmin oon ihmetellyt, että miten kaikki tuntuu tapahtuvan niin nopeasti, mutta tästä kesästä en voi kyllä kuin sanoa, että mihin tää kaikki aika on karannut. Ihan vasta äsken mä istuin autossa kohti Tamperetta ja en tiennyt, mitä odottaa, mutta nyt mulla on ollut paluuliput Suomeen taskussa jo useamman viikon ja Fuengirola ajasta on yli puolet takana päin.

Kuluneeseen kesään on mahtunut paljon hyviä ja huonoja hetkiä, niitä hyviä onneksi on ollut pikkuisen enemmän. Aina välillä on tullut semmoinen olo, että mitä hittoa mä nyt täällä teen ihan vieraiden ihmisten kanssa, kun mä voisin olla kotona Kuopiossa tärkeiden ihmisten kanssa, mutta loppujen lopuksi, en mä todellakaan kadu tänne lähtöä. Mä oon tutustunut ihaniin ihmisiin, tutustunut taas vähän paremmin Espanjaan. Mä oon saanut kokeilla ulkomailla asumista ja nyt mä oon entistä varmempi siitä, että mä haluan asua Espanjassa pidempäänkin.
 

Tämä kesä ei kuitenkaan ole vielä ohi ja tähän kesään tulee mahtumaan vielä taatusti ihan mielettömiä hetkiä – melkein väittäisin, että parhaat hetket on vielä edessä päin. Vaikka lentoliput Suomeen on ostettu (samoin myös Barcelonaan!) niin suunnitelmia on paljon. Suunnitelmat alkaa heti huomisesta – kaksi mun serkkua tulee käymään täällä. Tiedossa on siis auringonottoa, shoppailua, todennäköisesti toinen reissu Bioparkiin ja Malagassakin käydään. No, auringonottoa mä en ehkä tule harrastamaan, koska lauantaina mulla on se tatuointiaika ja en välttämättä halua pilata tatuointia ja sen parantumisaikaa samantien.

Suunnitelmia on myös parin viikon päähän. Kun serkut lähtee niin yksi kaveri tulee tänne. Tiedossa varmaan sitä samaa auringonottoa ja shoppailua, mutta samalla myös jotakin semmoista, mistä mä oon haaveillut monta vuotta, mutta mihin ei ole koskaan ollut mahdollisuutta – me mennään Enrique Iglesiaksen keikalle! Satuin muutama ilta sitten katsomaan huvikseni Enriquen keikkakalenteria, lähinnä mietiskelisin, että olisiko hänellä keikkoja Barcelonan lähellä talvella. En mä ajatellut, että olisi, mutta sitten sieltä keikkakalenterista pomppasi silmiin sana Marbella. Kyseiseen kaupunkiinhan on Fuengirolasta matkaa noin 30 kilometriä! Oli siis ihan itsestään selvää, että sinne on pakko päästä ja nyt on niin, että kaveri on varannut lentoliput Helsingistä Malagaan ja eilen tuli ostettua myös ne keikkaliput. Ai että, voisiko olla vielä vähän täydellisempää!
 

Loppuaika Fuengirolassa tulee siis varmasti menemään nopeasti, mutta ei se haittaa. Mä oon entistä varmempi siitä, että Espanja on mun maa ja odotan jo innoissani syksyä, kun pääsen Barcelonaan ja kouluun. Paljastettakoon nyt, että mä oon laittanut meidän kv-vastaavalle viestiä, että voisinko jäädä Barcelonaan ensi kesään asti. Harmittaa nyt, että valitsin vain lukukausivaihdon, haluaisin kuitenkin jäädä koko vuodeksi. Voi olla, että tuo ei enää onnistu, mutta halusin ainakin kysyä asiasta, jos saisin sittenkin olla siellä pidempään.

Jos minusta ei nyt sitten kuulu täällä blogin puolella niin usein kuin aiemmin niin ei hätää, kaikki on ihan hyvin, mulla vaan on kiire ja vieraita.Tuun kyllä kertomaan edelleenkin samalla lailla kaikista tekemisistä ja viikonloppuna (tai viimeistään alkuviikosta) on luvassa tatuointipostausta. Pysykää siis kuulolla ja nauttikaa tekin loppukesästä siellä Suomessa (ja mahdollisesti muuallakin päin maailmaa)! :)