Väliaikaiset heipat

Tää asia on pyörinyt mun mielessä jo jonkin aikaa, mutta uskallus toteuttamiseen ei ole riittänyt. Mä oon aina tykännyt kirjoittamisesta – joskus nuorempana mä kirjoittelin jatkuvasti paperit ja vihkot täyteen jotain omia tarinoita, myöhemmin sama jatkui tietokoneella. Koulussa pidin aina novellimaisten aineiden kirjoittamisesta ja lukiossa opin tykkäämään ihan esseidenkin kirjoittamisesta. Kirjoittaminen on asia, josta mä olen aina tykännyt ja jossa mä olen hyvä.

Bloggaaminen tuli ensimmäistä kertaa kunnolla mukaan melkein kuusi vuotta sitten, kun olin lähdössä Tanskaan vaihto-oppilaaksi. Halusin silloin kirjotella vähän omia ajatuksiani ylös ja laittaa kuulumiset näkyville niin, että kaverit ja sukulaiset voi ne lukea jostain. Tanskasta paluun jälkeen bloggaaminen jäi, mutta aina se on mielessä pyörinyt. Sopivaa ideaa blogille ei tullut, joten homma jäi siihen. Lähemmäs kaksi vuotta sitten aloin pyöritellä mielessäni ideaa matkailuun liittyvästä blogista. Opinnot oli vasta alkaneet ja olin kovaa vauhtia lähdössä vaihtoon Espanjaan. Keväällä 2013 pistinkin tämän blogin pystyyn.

Paljon on tullut tehtyä ja koettua. Kirjoittaminen ei ole harrastuksena jäänyt mihinkään, mutta blogiin en saa tuotettua tekstiä enää niin usein kuin haluaisin. Usein tunnen huonoa omaa tuntoa siitä, että en ole kirjoittanut ja nykyään tuntuu olevan myös kamalasti paineita siitä, että osaanko kirjoittaa semmoista tekstiä, mitä tälläinen blogi vaatii. Nyt kun en ole maailmalla ollut niin tuntuu, että blogin aihealue ei vastaa semmoista, mistä haluaisin kirjoittaa. Matkustelusta pidän ja suunnittelen uusia reissuja jatkuvasti, mutta koska en reissaile jatkuvasti ja Espanjastakaan kukaan ei jaksa loputtomiin lukea niin kirjoittaminen on jäänyt.

Siitä päästäänkin sitten taas toiseen ongelmaan – mä haluan kirjoittaa pääsääntöisesti itseäni varten, mutta nykyään mietin yhä useammin sitä, mistä muut haluaa lukea ja jos kommentteja ei teksteihin tule niin heti ajattelen, että no nyt en osannutkaan kirjoittaa ja oompas tylsä bloggaaja. Tottakai mä bloggaajan ”pitää” vähän miettiä lukijoitaankin, mutta mulla se nyt on vähän lähtenyt väärille raitelle. Välillä bloggaaminen tuntuu jopa pakkopullalta, vaikka niin sen ei pitäisi mennä.

Asiat on nyt siis niin, että Koska sydän sanoo niin jää määrittelemättömälle tauolle. En sano, että lopetan, mutta en myöskään varmaksi osaa sanoa, milloin jatkan. Voi olla, että parin viikon päästä haluan jatkaa, voi olla, että vielä puolenkaan vuoden päästä ei huvita kirjoitella. Tämä päätös harmittaa mua todella paljon, mutta nyt tapahtuu blogin ulkopuolella niin paljon kaikkea, että jostain on pakko luopua. Koulu vie paljon aikaa ja mulla on koko ajn ihan kamala stressi kaikesta, eikä asiaa auta se, että mä vielä yritän pakottaa itseni kirjoittelemaan tännekkin.

Voi olla, että jos/kun palailen blogimaailmaan mukaan, teen uuden blogin. Tämän blogin ulkoasu häiritsee mua todella paljon enkä osaa tehdä sille yhtään mitään, joten parempi olisi ehkä aloittaa puhtaalta pöydältä. Jätän tekstit tänne ainakin toistaiseksi ja minun tekemisiäni voi vieläkin seurata Instagramista nimimerkillä jennidue. Jos/kun jossain vaiheessa palailen ja se uusi blogi ei toimi saman osoitteen alla, linkitän sen kyllä tänne, jos joku haluaa vielä mun juttuja lueskella.

Tämmöinen pieni ilmoitus siis tähän väliin. Kiitos jokaiselle lukijalle mukana pysymisestä ja hyvää syksyn jatkoa kaikille, palaillaan toivottavasti asiaan uudestaan myöhemmin!