Cucarachojen paluu

Mussa on eräs tietty piirre, joka saa ihmiset hihittelemään kerta toisensa jälkeen. Varmasti montakin, mutta yksi niistä nostaa päätään varsinkin kesäisin ja ulkomailla ollessa. Nyt jo minut hyvin tuntevat tietää, mistä puhutaan, osa varmasti arvailee. Ja oi kyllä, arvailut voi osua oikeaan – mä pelkään ihan helvetin paljon ötököitä.

Ihan sama puhutaanko nyt pienistä hämähäkeistä vai isoista ampiaisista, mä juoksen kiljuen karkuun. Ei ole kovinkaan montaa päivää siitä, kun oltiin äitin kanssa linja-autossa tulossa Matkuksesta kotiin ja bussissa sattui olemaan ampiainen. Mä ihan aikuisten oikeasti meinasin alkaa itkemään, kun olin pienessä tilassa sen pienen hirviön kanssa ja en päässyt sitä täydessä bussissa moottoritiellä karkuun.

No, nyt ei kuitenkaan puhuta Matkuksen bussin hirviöstä. Nyt puhutaan viime kesästä ja ystävistäni torakoista. Joku varmaan muistaakin toissa kesäisen torakkaepisodin, jossa siis kiljuin kuin kuolemaa tekevä omassa hostellihuoneessani ja hälyytin neljä randomia espanjalaista torakan jahtaamisoperaatioon keskellä yötä, enkä sitten nukkunut koko yönä. Tämä kaikki vietiin kesällä ihan uusilla sfääreille mun ja mun siskon ansiosta.

Meillä oli Benalmadenassa kaksio eli sieltä löytyi olohuone/keittiö, kylpyhuone, makuuhuone ja parveke. Mä ja sisko vallattiin makuuhuone, äiti nukkui olohuoneessa. Yhtenä yönä oltiin jo sängyssä pötköttelemässä, kumpikin taidettiin kännyköillä selata nettiä tms. Mä en ihan tarkkaan muista, miten tämä koko episodi alkoi, mutta yhtäkkiä sisko tuijotti vaatekaapin luokse, hyppäs sängylle seisomaan ja minä puolestani lattialle. Sisko huutaa, että hyppää sängylle ja minä huudan takaisin, että miks, mikä siellä oikein on. Sitten minäkin näin sen torakan ja kumpikin kiljuttiin niin kovaa kuin kurkusta lähti ja heti kun uskallettiin niin juostiin olohuoneen puolelle karkuun.

Äiti oli sitten meistä se rohkein, joka lähti myrkyn kanssa jahtaamaan sitä torakkaa ja aikansa äiti siellä huoneessa suihkutteli, ennenkuin se torakka löytyi kuolleena sängyn alta. Torakka viskattiin parvekkeelta alas, kaikki hyvin? Hah! Me jäätiin siskon kanssa norkoilemaan olohuoneeseen, kun kumpikaan ei uskallettu mennä takaisin makuuhuoneeseen ja aluksi siellä haisikin ihan kamalalle, kun koko huone oli täynnä torakkamyrkkyä. Norkoiltiin ties kuinka pitkälle aamuyöhön siellä olohuoneessa valot päällä, kunnes viimein uskaltauduttiin nukkumaan takaisin omaan sänkyyn.

Joko nyt kaikki olisi hyvin?

No ei varmasti. Pari yötä myöhemmin löytyi uusi torakka. Sama kiljumisepisodi ja sillon kieltäydyttiin enää menemästä takaisin sinne makuuhuoneeseen. Tehtiin vaihtokaupat keskellä yötä, äiti meni ”yhdeksi yöksi” (päätyi olemaan siellä loppuloman) makuuhuoneeseen ja me ängettiin ittemme sohvalle. Myrkytettiin koko kämppä, eikä uskallettu pitää ikkunoitakaan auki, joten nukuttiin sitten siellä myrkyn hajussa. Valvottiin taas ties minne asti, ennenkuin lopulta nukahdettiin.

Sama kiljuminen toistui taas muutamaa päivää myöhemmin, kun tällä kertaa löytyi jääkaapin edestä/alta kuollut torakka. Jo sen ensimmäisen torakan jälkeen oltiin alettu myrkyttää huoneita aina, kun lähdettiin jonnekkin ja vielä iltaisinkin varmuuden vuoksi. Haju oli siis ihan sanoinkuvaamaton ja mun piti pestä puhtaatkin vaatteet kotona vielä uudestaan, kun kaikki haisi sille myrkylle.. Sitä myrkkyä siis ihan oikeasti oli, mutta silti yhtenä yönä mun mennessä vessaan, vessan oven edestä löytyi torakka käpälät ojossa. Tai siltähän se ainakin halusi vaikuttaa, minä tuijottelin sitä torakkaa sängyltä pitkään ennenkuin tökin siskonkin hereille ja kun me siinä tuijoteltiin sitä torakkaa niin yhtäkkiä se pieni piru kääntyikin ympäri ja lähti juoksemaan! Siinä vaiheessa en enää tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa ja äiti sitten taas juoksi tappaamaan sen pirulaisen.

Voin kertoa, että tuon loman aikana ei kamalasti nukuttu, valvottiin joka yö todella myöhään, koska ei kerta kaikkiaan uskallettu nukkua ja valoja oli pakko pitää päällä. Säikähdettiin joka ikistä rapinaa ja petivaatteet kopisteltiin aina miljoona kertaa, ettei sieltä löydy mitään ylimääräistä. Jälkeen päin olen kuullut, että Aurinkorannikolla (ja kuulema ainakin myös Barcelonassa) oli tänä kesänä ihan älytön määrä torakoita jostain syystä eli kaipa ne myrkyt ei sitten vain riittänyt pitämään niitä kokonaan poissa.

Nyt jälkikäteen muisteltuna naurattaa, mutta sillon oli kyllä hupi kaukana. Onneksi näitä juttuja voi muistella ihan huumorin kanssa.