Erasmus retki Tarragonaan ja Valenciaan, osa 2

Tarragonan tunnelmien jälkeen voidaankin sitten hypätä päivän toiseen osaan eli Valenciaan. Valencia sijaitsee noin 350km päässä Barcelonasta ja on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki Madridin ja Barcelonan jälkeen. 

Bussimatka oli hivenen tylsähkö, maisemat oli tosin ihan hienoja, sillä nähtiin niin viinitarhoja kuin appelsiinipuita. Välillä kyllä tuntui, ettei olla ikinä perillä ja loppumatkasta mä onnistuin jopa nukahtamaan hetkeksi, niinkuin taisi tehdä aika moni muukin. Valenciaan saavuttiin noin puoli neljältä ja ensimmäisenä meillä oli noin puolitoista tuntia vapaa-aikaa. Mä ja E rynnättiin ensimmäisenä etsimään ruokaa, ei oltu syöty koko päivänä ja tiedettiin, että edessä on vielä pitkä ilta, joten syömistä piti saada. Alkuperäinen tarkoitus oli syödä paellaa, koska se on valencialainen ruoka, mutta lopulta kuitenkin päädyttiin meksikolaiseen ravintolaan...

Käytiin siis syömässä ja sen jälkeen tutustuttiin rakennukseen nimeltä Ciutat de les Arts i de les Ciències eli taide- ja tiedekeskus. Taitaa olla yksi Valencian tunnetuimpia nähtävyyksiä ja siitä piti tietysti räpsiä kamala määrä kuvia hirveällä vauhdilla, sillä ajateltiin, että meillä oli kiire. Kuuden maissa sitten hipsittiin semmoisen nähtävyyden luokse kuin Torres de Serranos. Sieltä alkoi meidän opastettu kierros ja oppaan puheet oli taas sitä luokkaa, että ohikulkijatkin jäi aina välillä kuuntelemaan ja ihmettelemään. Matka jatkui sitten muualla ja se taas ei ollut ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella.

Meidän reissulle oli valittu hyvä päivä, sillä Valencian keskustassa oli menossa mielenosoitus! Ihmisiä oli kuin muurahaisia, osa teistä oli suljettu, poliiseja oli joka kohdassa ja meteli oli melkoinen.. Meidän oppaan suunnittelemat reitit meni tietysti niiden ihmismassojen läpi ja pariin kertaan meidän ryhmä sitten hajosikin, kun siellä ei kerta kaikkiaan pystynyt liikkumaan porukassa. Myöhemmin opas kertoi, että se mielenosoitus liittyi jotenkin siihen, että ilmeisesti joku valencialainen tv-kanava on lopetettu kokonaan, ihmisiä on jälleen jäänyt työttömäksi ja ilmeisesti ihmisiä ylipäätänsä suututti se, että se kanava oli menty lopettamaan. Sen tarkemmin mä en tiedä, jos joku tietää niin saa kertoa!

Jokatapauksessa, kierreltiin siellä ympäriinsä eri nähtävyyksiä katsomassa ja puoli kahdeksan maissa meillä oli taas vapaa-aikaa. Sitä vapaa-aikaa oli jopa kolme tuntia ja kieltämättä olo oli ihan hölmö. Me ei tiedetty yhtään, missä me ollaan, minne kannattaisi mennä, mitä pitäisi tehdä. Oli pimeää ja kylmää, me oltiin ihan tuntemattomassa kaupungissa. Matkan järjestäjät vaan sano, että saatte tehdä mitä haluatte, kunhan ootte seuraavalla tapaamispaikalla sovittuun aikaan. Vähän orpona me sitten lähdettiin vaan hipsimään johonkin suuntaan, päädyttiin takaisin mielenosoittajien sekaan ja lopulta päästiin keskustaan.

Tuon kolmen tunnin aikana ei tapahtunut mitään mielenkiintoista - oikeasti. Iltasella sitten mentiin sinne uuteen tapaamispaikkaan eli baariin nimeltä Espit Churitos. Kyseessä on siis paikka, joka on tunnettu siitä, että heillä on 570 erilaista shottia. Oi kyllä, 570 erilaista shottia. Me saatiin sieltä ilmaiset shotit, jotka valmistettiin varsin mielenkiintoisesti liekittämällä :D Näytti ihan sairaan siistiltä ja se itse shottikin maistu hyvältä.

Varsinaisesti tunnelma ei ollut ihan huipussaan. Takana oli pitkä päivä ja pikkuhiljaa yksi jos toinenkin nojaili seiniä vasten tai istui lattialla sen näköisenä, että uni tulee ihan just. Baari oli kyllä kiva ja koska Barcelonasta löytyy myös saman ketjun baari niin päätettiin jo E:n kanssa, että siellä pitää käydä joskus. Yöllä siirryttiin vielä toiseen baariin ja meno ei kyllä varsinaisesti parantunut. Musiikki oli samanlaista kuin mitä voisi soida esim. Gina Tricotissa ja jotain tunnelmasta kertoo ehkä sekin, että ainakin yksi tyttö nukahti pöydän ääreen.. 

Takaisin Barcelonaan lähdettiin kolmen maissa ja perillä oltiin seitsemän maissa. Mä nukuin oikeastaan koko matkan ajan, mitä nyt välillä säpsähdin hereille ja eihän se bussissa nukkuminen nyt mitään luksusta ollut. Perille kuitenkin päästiin ja kotona uni sitten taas maistui.

Kaiken kaikkiaan mä tykkäsin Valenciasta tosi paljon ja kaupunki menee taas listaan "tuolla mä haluaisin käydä joskus uudestaan". Suosittelen siis lämpimästi Valenciassa vierailua.